Kuin tuulen henkäys,
on ihmisen elämä,
vain hetken se kestää,
ja yhtä nopeasti se on poissa.
Vain vähän on tarttunut matkaan,
mutta sitäkään ei saa mukaansa,
siksi ei kannata kerätä maallista,
vain henkistä kannattaa tavoitella.
Kun tyhjentää edesmenneen talon,
laittaa kaikki henkilökohtaisetkin,
tavarat ja paperit muovikasseihin,
sulloo vaatteet ja kengät jätesäkkeihin,
koriste-esineet, valokuvat ja muut,
moniin erilaisiin pahvilaatikoihin.
Odottamaan ehkä lajittelua jotenkin,
ehkä vain kuljetusta kaatopaikalle,
huomaa miten vähän jää jäljelle,
siitä vain hetki sitten elämässä olleelta,
siinä oli maallisen matkan lopputulos,
vain muistoja ehkä jäi jäljelle,
niille jotka olivat hänelle ystäviä!
Sivullisena aisti eristäytyneen elämän,
viimeisten vuosien olleen alamäkeä,
vähän on mukana ollut tukijoita,
oli jäänyt jäljelle vanha passi,
ja vielä voimassa oleva pankkikortti,
kaikki lääkkeet ja terveystiedot,
siinä oli yhden elämän tilitys!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti