Ihminen voi jäädä yksin,
omine ongelmineen ilman apua,
ihminen voi jäädä yksin,
omassa avioliitossaankin,
ettei häntä koskaan kuulla,
tai ymmärrettä oikein,
vaan sivuutetaan täysin.
Hänellä ei ole puheoikeutta,
tai hänen puheensa mitätöidään,
hänet laiminlyödään ja aliarvioidaan,
monella tavalla ja monen toimesta,
eihän hän enää pysty puolustautumaan,
vaan hänet on tuomittu syylliseksi!
Kun ihminen jää alistettuun asemaan,
hän tahtoo vapauteen ja elämään,
edes jollakin tavoin elääkseen,
mielikuvituksen ja muun hullutuksen,
tai monien harrastusten kautta,
saadakseen edes ripauksen toivoa,
ja iloa elämäänsä vain elääkseen.
Yksinäisyyden voi kokea monin tavoin,
voi olla hyvin yksinäinen muiden seurassa,
tai jopa oman perheensäkin keskellä,
jos koko ihmisen elämä on nollattu,
eikä se ole kenellekään mitenkään merkityksellinen,
hänen vanhuutensa tulee olemaan yksinäinen,
ellei hän löydä elämää perheen ulkopuolelta!
Yksinäisyyttä kohtaa monissa kohtaloissa,
ei ole ketään kenelle puhua tai uskaltaa puhua,
jos kukaan ei luota tai usko sinua mitenkään,
sinun on turha olla sellaisten ihmisten seurassa,
sinä olet oleva aina omassa piirissäsi ulkopuolinen!
Mutta kaiken sen voi murtaa muilla keinoin,
etsimällä elämänsä sisällön muualta,
muista tapahtumista, muista ihmisistä,
taiteesta, tieteestä, kaikista harrastuspiireistä,
joissa sinut hyväksytään sellaisena ihmisenä,
jollaiseksi olet sattunut syntymään!
ADHD ajattelee ja toimii toisella tavalla,
hän on vain vapaa ajattelija ja keksijä,
hän on liian monimutkainen monin tavoin,
että ihmiset ymmärtäisivät hänen tapojaan,
tai enemminkin hänen puhettaan ja sanoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti