lauantai 30. marraskuuta 2019
Hiljainen tappaja
Mies oli muuttanut asumaan taloon vanhuksen kanssa. Vanha mies oli iloinen saadessaan enemmän seuraa itselleen. Nuorempi mies korjasi yhä enemmän paikkoja ja teki jopa ruokaa heille molemmille. Mies osasi tehdä ruokaa, koska hän oli joutunut itse opettelemaan ruoan laittamista vaimonsa kuoleman jälkeen. Vanha mies oli välillä suurimman osan päivästä vuoteessa. Hänen voimansa olivat heikentyneet viimeisten viikkojen aikana. Hän valitti usein kolotuksia ruumiissaan ja erityisesti polvet olivat huonot. Hän sanoi, että hän kärsi kylmyydestä aivan eri tavalla kuin nuorempana, ja kylmät ja sateiset ilmat olivat huonoja hänen vanhalle ruumiilleen.
Nuorempi mies oli ymmärtänyt, että moni asia oli lähentänyt heitä. He molemmat olivat yksinäisiä ja menettäneet vaimonsa. Vanhus ymmärsi, että nuorempi mies oli kärsinyt paljon jostakin muustakin, ja hän oli tullessaan ollut kovin laiha ja sairas. Hänellä oli paljon arpia ihossaan ja hän oli joutunut onnettomuuteen. Vanhus oli ottanut miehen, ja koki nyt, että hän oli saanut paljon uutta elämäänsä henkisesti. Hän ei enää ollut yksinäinen, ja hän koki, että hän oli vanhentunut paljon viime vuosina. Oli parempi, että oli seuraa.
Mies näki öisin yhä painajaisia. Välillä hän tunsi poltetta ruumiissaan, jokin tuntui polttavan hänen ihoaan. Hän heräsi, ja huomasi, että hän olikin nähnyt vain unta. Ei ollut tulipaloa, tai muutakaan vaaraa. Joskus hän näki iljettäviä unia. Eräänä yönä hän näki ison paiseen ihossaan ja ihon alta paljastui ruskea möykky. Sen sisällä oli joku iso toukka, ja kun iho puristi, ihosta tuli lisää näitä inhottavia toukkia. Hän heräsi, ja tajusi, että kaikki olikin vain unta, eikä hänellä ollut ihossaan tuollaisia paiseita. Unessa hänelle sanottiin, että hänellä oli muitakin loisia elimistössään ja ihossaan. Hän ihmetteli, mistä tuollaiset unet oikein tulivat!
Onneksi hän oli lämpimämmissä tiloissa nyt ja talo oli kuitenkin turvallisemman oloinen kuin ulkorakennus. Hän oli halukas auttamaan kaikessa asioissa vanhempaa miestä. Vanha mies piti häntä nyt omana poikanaan ja oli sanonut pari päivää sitten, että heidän pitäisi ehkä pyytää joku käymään, että hän voisi miettiä, mitä tehdä tilalle kuoltuaan. Sitten hän oli sanonut, että mies voisi jäädä asumaan sinne, jos hän saisi asiat hoidettua. Mies ihmetteli, eikö hänellä ollut muita sukulaisia. Mutta ei hänellä ollut kuin hyvin kaukaisia sukulaisia, eikä kukaan heistä ollut käynyt hänen luonaan vuosiin. Ei hän antaisi tilaa kenellekään tuntemattomalle.
Aamulla mies keitti teetä ja vanhus heräsi kohta hänen askareisiinsa. Vanhus sanoi, että voisiko mies hakea kylästä erään miehen. Tämä mies voisi tulla vahvistamaan hänen puheensa, ja he voisivat sopia asioista nyt, kun hän halusi varmistaa kaikki asiat. Ei enää tietäisi, miten paljon hänellä itsellään olisi aikaa jäljellä. He joivat teetä ja söivät aamiaista tavalliseen tapaansa. Vanhus oli kylmissään, ja hän meni pian uudestaan vuoteeseen. Hän sanoi, että kyllä mies löytäisi oikean henkilön, kunhan vain muistaisi nimen.
Nuorempi mies oli ymmärtänyt, että moni asia oli lähentänyt heitä. He molemmat olivat yksinäisiä ja menettäneet vaimonsa. Vanhus ymmärsi, että nuorempi mies oli kärsinyt paljon jostakin muustakin, ja hän oli tullessaan ollut kovin laiha ja sairas. Hänellä oli paljon arpia ihossaan ja hän oli joutunut onnettomuuteen. Vanhus oli ottanut miehen, ja koki nyt, että hän oli saanut paljon uutta elämäänsä henkisesti. Hän ei enää ollut yksinäinen, ja hän koki, että hän oli vanhentunut paljon viime vuosina. Oli parempi, että oli seuraa.
Mies näki öisin yhä painajaisia. Välillä hän tunsi poltetta ruumiissaan, jokin tuntui polttavan hänen ihoaan. Hän heräsi, ja huomasi, että hän olikin nähnyt vain unta. Ei ollut tulipaloa, tai muutakaan vaaraa. Joskus hän näki iljettäviä unia. Eräänä yönä hän näki ison paiseen ihossaan ja ihon alta paljastui ruskea möykky. Sen sisällä oli joku iso toukka, ja kun iho puristi, ihosta tuli lisää näitä inhottavia toukkia. Hän heräsi, ja tajusi, että kaikki olikin vain unta, eikä hänellä ollut ihossaan tuollaisia paiseita. Unessa hänelle sanottiin, että hänellä oli muitakin loisia elimistössään ja ihossaan. Hän ihmetteli, mistä tuollaiset unet oikein tulivat!
Onneksi hän oli lämpimämmissä tiloissa nyt ja talo oli kuitenkin turvallisemman oloinen kuin ulkorakennus. Hän oli halukas auttamaan kaikessa asioissa vanhempaa miestä. Vanha mies piti häntä nyt omana poikanaan ja oli sanonut pari päivää sitten, että heidän pitäisi ehkä pyytää joku käymään, että hän voisi miettiä, mitä tehdä tilalle kuoltuaan. Sitten hän oli sanonut, että mies voisi jäädä asumaan sinne, jos hän saisi asiat hoidettua. Mies ihmetteli, eikö hänellä ollut muita sukulaisia. Mutta ei hänellä ollut kuin hyvin kaukaisia sukulaisia, eikä kukaan heistä ollut käynyt hänen luonaan vuosiin. Ei hän antaisi tilaa kenellekään tuntemattomalle.
Aamulla mies keitti teetä ja vanhus heräsi kohta hänen askareisiinsa. Vanhus sanoi, että voisiko mies hakea kylästä erään miehen. Tämä mies voisi tulla vahvistamaan hänen puheensa, ja he voisivat sopia asioista nyt, kun hän halusi varmistaa kaikki asiat. Ei enää tietäisi, miten paljon hänellä itsellään olisi aikaa jäljellä. He joivat teetä ja söivät aamiaista tavalliseen tapaansa. Vanhus oli kylmissään, ja hän meni pian uudestaan vuoteeseen. Hän sanoi, että kyllä mies löytäisi oikean henkilön, kunhan vain muistaisi nimen.
keskiviikko 27. marraskuuta 2019
Valkoista
Hiljaista maisemaa,
lumen pehmeyttä,
valkoista huntua,
talven tuloa,
odotuksen tuntua,
pian on joulukuu!
Odottaa valkoista,
puhdasta vaippaa,
peittää mustan maan,
valaisee ihmisen mielen,
antaa uuden toivon,
kirkastaa synkkyyden.
perjantai 22. marraskuuta 2019
Timantti
enemmän tai vähemmän hiottu,
hiekan jyvästen hioma,
jalostettu yksilö.
Kokemusten kautta oppinut,
tulemaan toimeen itsensä kanssa,
ja ilman sitä tapahtumaa,
ei voi tulla toimeen muiden kanssa.
On opittava oman säröt ja puutteet,
jotta voi hyväksyä muiden puutteet,
elämän rosoisuuden,
ja epätasaisuudet.
Elämässä sattuu ja tapahtuu,
eikä se kulje aina hyvin,
on ehkä vain tyydyttävä puolitiehen,
eikä täydellistä tule koskaan.
torstai 21. marraskuuta 2019
Hiljainen tappaja
Aamulla oli kylmä ja kolea ilma. Sataa tihuutti taivaan täydeltä, eikä läheisiä metsiä erottanut sateessa. Mies oli kylmissään ja herääminen oli vaikeaa. Hän oli nukkunut huonosti monta yötä ja asiat vaivasivat häntä. Hän ei tiennyt, kuka tai mikä oli vialla. Hän ymmärsi, että hänen olinpaikkansa tiedettiin. Hän oli varma asiasta, että joku pystyi seuraamaan häntä. Ja joku oli käynyt hänen olinpaikkansa ulkopuolella, mutta kuka?
Hän pukeutui hitaasti ja katsoi omia vaatteitaan. Hän oli nyt paljon huonommin puettu kuin toimiessaan autonkuljettajana, ja vaatteet olivat kuluneita ja likaisia. Hänellä ei ollut montakaan vaatetta ja peseminen oli hankalaa. Hän tiesi, että hänellä ei ollut rahaa eikä hän ansainnut muuta kuin ruokansa ja majapaikkansa täällä. Hän ei pääsisi eteenpäin elämässään, ellei tapahtuisi joitain muutoksia. Hän mietti, voisiko hän laajentaa viljelyksiä ja myydä isomman osan sadosta. Ehkä pitäisi laajentaa perunamaata ja kasvattaa muitakin vihanneksia ja juureksia ja myydä niitä torikauppiaille. Hän voisi vaihtaa niitä myös vaatteisiin ja muuhun ruokaan. Mies suunnitteli tulevaisuutta, vaikka ei tiennyt, mitä elämä toisi hänen eteensä. Hän ajatteli, että jos vanhus antaa tilan hänelle, hän voisi ehkä elää tilasta tulevilla tuotoilla, mutta se vaatisi paljon työtä. Olisi eri asia, jos hänellä olisi vaimo.
Hän meni sisälle ja vanhus oli juuri herännyt. Kohta he joivat yhdessä teetä, ja pian vanhus kysyi mieheltä, mitä hän oli äsken sanonut. Mies katsoi hämmästyneenä vanhusta. Ei hän ollut mitään puhunut, hän oli ollut vain hiljaa. Ei hän mitään sanonut, hän sanoi vanhukselle. Kohta melkein sama toistui. Tuntui kuin joku pelleilisi. Hän oli kuullut itse yöllä vanhuksen puhetta, mutta eihän se voinut olla totta. Hän ymmärsi, että vanhus nukkui silloin jo sisällä. Mutta jotenkin miehen ajatuksia pystyttiin tulkitsemaan, näin itse päätteli asiasta. Ehkä vanhus kuuli hänen ajatuksensa sanoina, tai joku telepatia oli heidän välillään. Ehkä hän itse kuuli vanhuksen ajatukset vanhuksen äänellä. Kaikki tuntui oudolta.
Kohta he alkoivat raivaamaan pientä huonetta. Siellä oli paljon poislaitettavaa tavaraa. Vanhus löysi sieltä poikansa tavaroita, ja hän melkein itki. Hän koki syvästi menetyksensä. Kohta hän kysyi mieheltä, oliko hänellä perhettä. Oliko hänellä lapsia tai vaimo jossakin. Mies kertoi, että oli hänellä ollut vaimo kauan aikaa sitten, mutta ei heillä ollut lapsia. Vaimo oli kuollut vaikeaan sairauteen, eikä hän ollut läsnä, kun vaimo kuoli. Mutta enempää hän ei uskaltanut kertoa tapahtumista.
Mies näki, kuinka vanhus oli liikuttunut kaikesta. Hän ymmärsi, että vanhus tiesi hänen kärsineen paljon. Mies ymmärsi, että vanhus oli kokenut vaimonsa menetyksen lisäksi poikansa kuoleman. Siinä oli paljon enemmän kärsimystä. Mutta muista asioista mies ei voisi puhua koskaan vanhukselle, sillä ne olivat liian outoja, että niitä hän ei itsekään ymmärtäisi täysin.
Vanhus laittoi joitakin tavaroita talteen poikansa muistoksi. He saivat tilan raivattua, ja pian se oli myös siivottu. Siellä oli hämähäkin seittejä seinillä ja katossa. Pieni ikkuna oli haljennut ja puut olivat huonot kehyksissä. Ehkä jostakin löytyisi puuta, jonka voisi naulata ikkunan keskelle, niin lasi ei tippuisi pois kehyksistä. Mies katsoi, miten hän voisi korjata tilan itselleen sopivaksi. Siellä oli tilaa hänen patjalleen ja ehkä pieni hylly voisi jäädä seinälle. Seinälle voisi laittaa nauloja, joihin voisi ripustaa vaatteet. Tai ehkä hän löytäisi jonkun pienen kaapin, mutta talossa oli vähän huonekaluja.
Mies meni ulkovarastoon, ja löysi työkaluja. Hän etsi nauloja, ja puuta. Vihdoin hän sai ikkunan korjattua. Nyt lasi pysyi paikoillaan. Hän laittoi puun palan lasin halkeaman kohdalle ulkopuolella, ja naulasi puun ikkunan puitteisiin kiinni. Se näytti nyt toimivan ja eikä lasi pääsisi tippumaan. Hän ajatteli, että olisi mukavampi nukkua talossa kuin ulkorakennuksessa. Hän siirsi tavaransa sisälle ja asettui sinne asumaan. Hän oli ehkä saapunut kotiin, näin hän tunsi omassa mielessään. Vanhus oli niin kiintynyt häneen, eikä hän pohtinut muita mahdollisuuksia elämässään. Ehkä tämä tie oli tarkoitettu hänelle.
Hän pukeutui hitaasti ja katsoi omia vaatteitaan. Hän oli nyt paljon huonommin puettu kuin toimiessaan autonkuljettajana, ja vaatteet olivat kuluneita ja likaisia. Hänellä ei ollut montakaan vaatetta ja peseminen oli hankalaa. Hän tiesi, että hänellä ei ollut rahaa eikä hän ansainnut muuta kuin ruokansa ja majapaikkansa täällä. Hän ei pääsisi eteenpäin elämässään, ellei tapahtuisi joitain muutoksia. Hän mietti, voisiko hän laajentaa viljelyksiä ja myydä isomman osan sadosta. Ehkä pitäisi laajentaa perunamaata ja kasvattaa muitakin vihanneksia ja juureksia ja myydä niitä torikauppiaille. Hän voisi vaihtaa niitä myös vaatteisiin ja muuhun ruokaan. Mies suunnitteli tulevaisuutta, vaikka ei tiennyt, mitä elämä toisi hänen eteensä. Hän ajatteli, että jos vanhus antaa tilan hänelle, hän voisi ehkä elää tilasta tulevilla tuotoilla, mutta se vaatisi paljon työtä. Olisi eri asia, jos hänellä olisi vaimo.
Hän meni sisälle ja vanhus oli juuri herännyt. Kohta he joivat yhdessä teetä, ja pian vanhus kysyi mieheltä, mitä hän oli äsken sanonut. Mies katsoi hämmästyneenä vanhusta. Ei hän ollut mitään puhunut, hän oli ollut vain hiljaa. Ei hän mitään sanonut, hän sanoi vanhukselle. Kohta melkein sama toistui. Tuntui kuin joku pelleilisi. Hän oli kuullut itse yöllä vanhuksen puhetta, mutta eihän se voinut olla totta. Hän ymmärsi, että vanhus nukkui silloin jo sisällä. Mutta jotenkin miehen ajatuksia pystyttiin tulkitsemaan, näin itse päätteli asiasta. Ehkä vanhus kuuli hänen ajatuksensa sanoina, tai joku telepatia oli heidän välillään. Ehkä hän itse kuuli vanhuksen ajatukset vanhuksen äänellä. Kaikki tuntui oudolta.
Kohta he alkoivat raivaamaan pientä huonetta. Siellä oli paljon poislaitettavaa tavaraa. Vanhus löysi sieltä poikansa tavaroita, ja hän melkein itki. Hän koki syvästi menetyksensä. Kohta hän kysyi mieheltä, oliko hänellä perhettä. Oliko hänellä lapsia tai vaimo jossakin. Mies kertoi, että oli hänellä ollut vaimo kauan aikaa sitten, mutta ei heillä ollut lapsia. Vaimo oli kuollut vaikeaan sairauteen, eikä hän ollut läsnä, kun vaimo kuoli. Mutta enempää hän ei uskaltanut kertoa tapahtumista.
Mies näki, kuinka vanhus oli liikuttunut kaikesta. Hän ymmärsi, että vanhus tiesi hänen kärsineen paljon. Mies ymmärsi, että vanhus oli kokenut vaimonsa menetyksen lisäksi poikansa kuoleman. Siinä oli paljon enemmän kärsimystä. Mutta muista asioista mies ei voisi puhua koskaan vanhukselle, sillä ne olivat liian outoja, että niitä hän ei itsekään ymmärtäisi täysin.
Vanhus laittoi joitakin tavaroita talteen poikansa muistoksi. He saivat tilan raivattua, ja pian se oli myös siivottu. Siellä oli hämähäkin seittejä seinillä ja katossa. Pieni ikkuna oli haljennut ja puut olivat huonot kehyksissä. Ehkä jostakin löytyisi puuta, jonka voisi naulata ikkunan keskelle, niin lasi ei tippuisi pois kehyksistä. Mies katsoi, miten hän voisi korjata tilan itselleen sopivaksi. Siellä oli tilaa hänen patjalleen ja ehkä pieni hylly voisi jäädä seinälle. Seinälle voisi laittaa nauloja, joihin voisi ripustaa vaatteet. Tai ehkä hän löytäisi jonkun pienen kaapin, mutta talossa oli vähän huonekaluja.
Mies meni ulkovarastoon, ja löysi työkaluja. Hän etsi nauloja, ja puuta. Vihdoin hän sai ikkunan korjattua. Nyt lasi pysyi paikoillaan. Hän laittoi puun palan lasin halkeaman kohdalle ulkopuolella, ja naulasi puun ikkunan puitteisiin kiinni. Se näytti nyt toimivan ja eikä lasi pääsisi tippumaan. Hän ajatteli, että olisi mukavampi nukkua talossa kuin ulkorakennuksessa. Hän siirsi tavaransa sisälle ja asettui sinne asumaan. Hän oli ehkä saapunut kotiin, näin hän tunsi omassa mielessään. Vanhus oli niin kiintynyt häneen, eikä hän pohtinut muita mahdollisuuksia elämässään. Ehkä tämä tie oli tarkoitettu hänelle.
Hiljainen tappaja
Mies teki ahkerasti töitä nyt, kun pian tulisi jo taas kylmemmät ilmat, ja satoa pitäisi saada talteen. Hän ei enää tiennyt päivämääriä, eikä laskenut tunteja. Aika oli menettänyt merkityksensä, hän vain eli päivästä toiseen. Hän katsoi auringon paikkaa taivaalla, ja valoisan tuloa aamulla, illan hämärtymistä ja ilman koleutta. Ei hänen tarvinnut kelloa katsoa. Hänen päivänsä olisi juuri sen mittainen kuin hän itse halusi, ja miten paljon hän jaksoi tehdä töitä. Hän oli voinut hiukan paremmin ja nukkunutkin rauhallisemmin. Hän ymmärsi, että hän ei voisi mitään, jos joku haluaisi pahaa hänelle. Ei hän voinut puolustautua kostoa vastaan, eikä hän osaisikaan, sillä hän ei tiennyt vastustajistaan.
Vanhus ei voinut kovin hyvin. Mies kyseli, mikä hänellä oli? Vanhus valitti särkyä nivelissä ja selässään. Hänelle ei maistunut ruokakaan kovin hyvin. Mies ajatteli, että oliko vanhuksella samanlaisia kipuja kuin hänellä? Oliko hänen sairautensa tarttunut vanhukseen? Mikä aiheutti tällaisia kipuja heihin?
Mies yritti tehdä teetä ja ruokaa sekä itselleen että vanhukselle parhaan mahdollisen taitonsa mukaan. Hän yritti olla ystävällinen ja huolehtia vanhuksesta koko ajan. Hän tunsi, että se oli hänen velvollisuutensa auttaa vanhempaa miestä, ja tehdä hänen olonsa mahdollisimman hyväksi, kun hän oli sairastunut.
Vanhus alkoi puhumaan sään kylmenemisestä. Hän kyseli nuoremaltaan, oliko hänellä riittävästi lämmintä siellä ulkovarastossa. Kyllä hän ehkä voisi tulla taloon sisälle asumaan. Aivan kuin vanhus olisi aavistanut, että jotain oli tapahtunut nuoremman miehen elämässä. Ehkä mies oli näyttänyt olevan nyt liian paljon ajatuksissaan. Vanhus sanoi, että olisi ehkä heille molemmille turvallisempaa, jos olisi seuraa öisin. Mies ymmärsi vanhuksen pelkäävänä jotakin, ehkä hän pelkäsi, että hän jäisi yksin, tai hän sairastuisi pahemmin. Ehkä hän oli huolissaan tulevista päivistä ja heikkenevästä terveydestä. Ehkä kylmenevä sää teki hänet sairaammaksi.
Mies kuunteli ääniä päässään, ja sitä kuinka ne ilkkuivat taas hänelle. Luuletko, että sinä pelastut ja et saa pahoista teoista palkaasi? Hullu sinä olet ollut ja olet edelleen. Ei kukaan sinua pelasta tai usko sinun juttujasi. Äänet olivat jopa sotkeneet taas mukaan hänen koko sukunsa ja kaikki entiset naapurit. Mies ihmetteli kuitenkin, että äänet puhuivat jostakin ihmisestä osin väärällä nimellä. Äänet sanoivat sellaisia asioita ja sanoja, joita mies ei tuntenut, tai ollut koskaan kuullut. Mies oli ymmällään, miten äänet olivat kaikkea sotkevia, eikä hän ymmärtänyt heidän sanojensa merkitystä.
Vaikka mies oli väsynyt iltaisin, hän alkoi pohtimaan vanhuksen esittämiä ajatuksia. Illalla heidän juodessaan teetä, mies päätti kysyä, missä hän voisi nukkua talon sisällä. Vanhus sanoi, että pieni huone keittiön takana voisi olla sopiva, vaikka siinä ei ollut kunnollista ikkunaa. Vanha mies kertoi, että hänen poikansa oli nukkunut siinä huoneessa. Nyt se oli ollut vain varastona. Sen voisi tyhjentää ja siivota, siihen mahtuisi hyvin makuupaikka ja olihan siellä joku pieni hyllykin seinällä. Siitä saisi hyvän tilan nukkumista varten, kunhan hiukan korjaisi ikkunaa. Mies sanoi, että aamulla hän voisi tulla ja tyhjentää tilan ensin. Sitten he voisivat yhdessä katsoa huonetta, ja miten sitä voisi korjata.
Vanhus ei voinut kovin hyvin. Mies kyseli, mikä hänellä oli? Vanhus valitti särkyä nivelissä ja selässään. Hänelle ei maistunut ruokakaan kovin hyvin. Mies ajatteli, että oliko vanhuksella samanlaisia kipuja kuin hänellä? Oliko hänen sairautensa tarttunut vanhukseen? Mikä aiheutti tällaisia kipuja heihin?
Mies yritti tehdä teetä ja ruokaa sekä itselleen että vanhukselle parhaan mahdollisen taitonsa mukaan. Hän yritti olla ystävällinen ja huolehtia vanhuksesta koko ajan. Hän tunsi, että se oli hänen velvollisuutensa auttaa vanhempaa miestä, ja tehdä hänen olonsa mahdollisimman hyväksi, kun hän oli sairastunut.
Vanhus alkoi puhumaan sään kylmenemisestä. Hän kyseli nuoremaltaan, oliko hänellä riittävästi lämmintä siellä ulkovarastossa. Kyllä hän ehkä voisi tulla taloon sisälle asumaan. Aivan kuin vanhus olisi aavistanut, että jotain oli tapahtunut nuoremman miehen elämässä. Ehkä mies oli näyttänyt olevan nyt liian paljon ajatuksissaan. Vanhus sanoi, että olisi ehkä heille molemmille turvallisempaa, jos olisi seuraa öisin. Mies ymmärsi vanhuksen pelkäävänä jotakin, ehkä hän pelkäsi, että hän jäisi yksin, tai hän sairastuisi pahemmin. Ehkä hän oli huolissaan tulevista päivistä ja heikkenevästä terveydestä. Ehkä kylmenevä sää teki hänet sairaammaksi.
Mies kuunteli ääniä päässään, ja sitä kuinka ne ilkkuivat taas hänelle. Luuletko, että sinä pelastut ja et saa pahoista teoista palkaasi? Hullu sinä olet ollut ja olet edelleen. Ei kukaan sinua pelasta tai usko sinun juttujasi. Äänet olivat jopa sotkeneet taas mukaan hänen koko sukunsa ja kaikki entiset naapurit. Mies ihmetteli kuitenkin, että äänet puhuivat jostakin ihmisestä osin väärällä nimellä. Äänet sanoivat sellaisia asioita ja sanoja, joita mies ei tuntenut, tai ollut koskaan kuullut. Mies oli ymmällään, miten äänet olivat kaikkea sotkevia, eikä hän ymmärtänyt heidän sanojensa merkitystä.
Vaikka mies oli väsynyt iltaisin, hän alkoi pohtimaan vanhuksen esittämiä ajatuksia. Illalla heidän juodessaan teetä, mies päätti kysyä, missä hän voisi nukkua talon sisällä. Vanhus sanoi, että pieni huone keittiön takana voisi olla sopiva, vaikka siinä ei ollut kunnollista ikkunaa. Vanha mies kertoi, että hänen poikansa oli nukkunut siinä huoneessa. Nyt se oli ollut vain varastona. Sen voisi tyhjentää ja siivota, siihen mahtuisi hyvin makuupaikka ja olihan siellä joku pieni hyllykin seinällä. Siitä saisi hyvän tilan nukkumista varten, kunhan hiukan korjaisi ikkunaa. Mies sanoi, että aamulla hän voisi tulla ja tyhjentää tilan ensin. Sitten he voisivat yhdessä katsoa huonetta, ja miten sitä voisi korjata.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)