Aamulla oli kylmä ja kolea ilma. Sataa tihuutti taivaan täydeltä, eikä läheisiä metsiä erottanut sateessa. Mies oli kylmissään ja herääminen oli vaikeaa. Hän oli nukkunut huonosti monta yötä ja asiat vaivasivat häntä. Hän ei tiennyt, kuka tai mikä oli vialla. Hän ymmärsi, että hänen olinpaikkansa tiedettiin. Hän oli varma asiasta, että joku pystyi seuraamaan häntä. Ja joku oli käynyt hänen olinpaikkansa ulkopuolella, mutta kuka?
Hän pukeutui hitaasti ja katsoi omia vaatteitaan. Hän oli nyt paljon huonommin puettu kuin toimiessaan autonkuljettajana, ja vaatteet olivat kuluneita ja likaisia. Hänellä ei ollut montakaan vaatetta ja peseminen oli hankalaa. Hän tiesi, että hänellä ei ollut rahaa eikä hän ansainnut muuta kuin ruokansa ja majapaikkansa täällä. Hän ei pääsisi eteenpäin elämässään, ellei tapahtuisi joitain muutoksia. Hän mietti, voisiko hän laajentaa viljelyksiä ja myydä isomman osan sadosta. Ehkä pitäisi laajentaa perunamaata ja kasvattaa muitakin vihanneksia ja juureksia ja myydä niitä torikauppiaille. Hän voisi vaihtaa niitä myös vaatteisiin ja muuhun ruokaan. Mies suunnitteli tulevaisuutta, vaikka ei tiennyt, mitä elämä toisi hänen eteensä. Hän ajatteli, että jos vanhus antaa tilan hänelle, hän voisi ehkä elää tilasta tulevilla tuotoilla, mutta se vaatisi paljon työtä. Olisi eri asia, jos hänellä olisi vaimo.
Hän meni sisälle ja vanhus oli juuri herännyt. Kohta he joivat yhdessä teetä, ja pian vanhus kysyi mieheltä, mitä hän oli äsken sanonut. Mies katsoi hämmästyneenä vanhusta. Ei hän ollut mitään puhunut, hän oli ollut vain hiljaa. Ei hän mitään sanonut, hän sanoi vanhukselle. Kohta melkein sama toistui. Tuntui kuin joku pelleilisi. Hän oli kuullut itse yöllä vanhuksen puhetta, mutta eihän se voinut olla totta. Hän ymmärsi, että vanhus nukkui silloin jo sisällä. Mutta jotenkin miehen ajatuksia pystyttiin tulkitsemaan, näin itse päätteli asiasta. Ehkä vanhus kuuli hänen ajatuksensa sanoina, tai joku telepatia oli heidän välillään. Ehkä hän itse kuuli vanhuksen ajatukset vanhuksen äänellä. Kaikki tuntui oudolta.
Kohta he alkoivat raivaamaan pientä huonetta. Siellä oli paljon poislaitettavaa tavaraa. Vanhus löysi sieltä poikansa tavaroita, ja hän melkein itki. Hän koki syvästi menetyksensä. Kohta hän kysyi mieheltä, oliko hänellä perhettä. Oliko hänellä lapsia tai vaimo jossakin. Mies kertoi, että oli hänellä ollut vaimo kauan aikaa sitten, mutta ei heillä ollut lapsia. Vaimo oli kuollut vaikeaan sairauteen, eikä hän ollut läsnä, kun vaimo kuoli. Mutta enempää hän ei uskaltanut kertoa tapahtumista.
Mies näki, kuinka vanhus oli liikuttunut kaikesta. Hän ymmärsi, että vanhus tiesi hänen kärsineen paljon. Mies ymmärsi, että vanhus oli kokenut vaimonsa menetyksen lisäksi poikansa kuoleman. Siinä oli paljon enemmän kärsimystä. Mutta muista asioista mies ei voisi puhua koskaan vanhukselle, sillä ne olivat liian outoja, että niitä hän ei itsekään ymmärtäisi täysin.
Vanhus laittoi joitakin tavaroita talteen poikansa muistoksi. He saivat tilan raivattua, ja pian se oli myös siivottu. Siellä oli hämähäkin seittejä seinillä ja katossa. Pieni ikkuna oli haljennut ja puut olivat huonot kehyksissä. Ehkä jostakin löytyisi puuta, jonka voisi naulata ikkunan keskelle, niin lasi ei tippuisi pois kehyksistä. Mies katsoi, miten hän voisi korjata tilan itselleen sopivaksi. Siellä oli tilaa hänen patjalleen ja ehkä pieni hylly voisi jäädä seinälle. Seinälle voisi laittaa nauloja, joihin voisi ripustaa vaatteet. Tai ehkä hän löytäisi jonkun pienen kaapin, mutta talossa oli vähän huonekaluja.
Mies meni ulkovarastoon, ja löysi työkaluja. Hän etsi nauloja, ja puuta. Vihdoin hän sai ikkunan korjattua. Nyt lasi pysyi paikoillaan. Hän laittoi puun palan lasin halkeaman kohdalle ulkopuolella, ja naulasi puun ikkunan puitteisiin kiinni. Se näytti nyt toimivan ja eikä lasi pääsisi tippumaan. Hän ajatteli, että olisi mukavampi nukkua talossa kuin ulkorakennuksessa. Hän siirsi tavaransa sisälle ja asettui sinne asumaan. Hän oli ehkä saapunut kotiin, näin hän tunsi omassa mielessään. Vanhus oli niin kiintynyt häneen, eikä hän pohtinut muita mahdollisuuksia elämässään. Ehkä tämä tie oli tarkoitettu hänelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti