Mies teki ahkerasti töitä nyt, kun pian tulisi jo taas kylmemmät ilmat, ja satoa pitäisi saada talteen. Hän ei enää tiennyt päivämääriä, eikä laskenut tunteja. Aika oli menettänyt merkityksensä, hän vain eli päivästä toiseen. Hän katsoi auringon paikkaa taivaalla, ja valoisan tuloa aamulla, illan hämärtymistä ja ilman koleutta. Ei hänen tarvinnut kelloa katsoa. Hänen päivänsä olisi juuri sen mittainen kuin hän itse halusi, ja miten paljon hän jaksoi tehdä töitä. Hän oli voinut hiukan paremmin ja nukkunutkin rauhallisemmin. Hän ymmärsi, että hän ei voisi mitään, jos joku haluaisi pahaa hänelle. Ei hän voinut puolustautua kostoa vastaan, eikä hän osaisikaan, sillä hän ei tiennyt vastustajistaan.
Vanhus ei voinut kovin hyvin. Mies kyseli, mikä hänellä oli? Vanhus valitti särkyä nivelissä ja selässään. Hänelle ei maistunut ruokakaan kovin hyvin. Mies ajatteli, että oliko vanhuksella samanlaisia kipuja kuin hänellä? Oliko hänen sairautensa tarttunut vanhukseen? Mikä aiheutti tällaisia kipuja heihin?
Mies yritti tehdä teetä ja ruokaa sekä itselleen että vanhukselle parhaan mahdollisen taitonsa mukaan. Hän yritti olla ystävällinen ja huolehtia vanhuksesta koko ajan. Hän tunsi, että se oli hänen velvollisuutensa auttaa vanhempaa miestä, ja tehdä hänen olonsa mahdollisimman hyväksi, kun hän oli sairastunut.
Vanhus alkoi puhumaan sään kylmenemisestä. Hän kyseli nuoremaltaan, oliko hänellä riittävästi lämmintä siellä ulkovarastossa. Kyllä hän ehkä voisi tulla taloon sisälle asumaan. Aivan kuin vanhus olisi aavistanut, että jotain oli tapahtunut nuoremman miehen elämässä. Ehkä mies oli näyttänyt olevan nyt liian paljon ajatuksissaan. Vanhus sanoi, että olisi ehkä heille molemmille turvallisempaa, jos olisi seuraa öisin. Mies ymmärsi vanhuksen pelkäävänä jotakin, ehkä hän pelkäsi, että hän jäisi yksin, tai hän sairastuisi pahemmin. Ehkä hän oli huolissaan tulevista päivistä ja heikkenevästä terveydestä. Ehkä kylmenevä sää teki hänet sairaammaksi.
Mies kuunteli ääniä päässään, ja sitä kuinka ne ilkkuivat taas hänelle. Luuletko, että sinä pelastut ja et saa pahoista teoista palkaasi? Hullu sinä olet ollut ja olet edelleen. Ei kukaan sinua pelasta tai usko sinun juttujasi. Äänet olivat jopa sotkeneet taas mukaan hänen koko sukunsa ja kaikki entiset naapurit. Mies ihmetteli kuitenkin, että äänet puhuivat jostakin ihmisestä osin väärällä nimellä. Äänet sanoivat sellaisia asioita ja sanoja, joita mies ei tuntenut, tai ollut koskaan kuullut. Mies oli ymmällään, miten äänet olivat kaikkea sotkevia, eikä hän ymmärtänyt heidän sanojensa merkitystä.
Vaikka mies oli väsynyt iltaisin, hän alkoi pohtimaan vanhuksen esittämiä ajatuksia. Illalla heidän juodessaan teetä, mies päätti kysyä, missä hän voisi nukkua talon sisällä. Vanhus sanoi, että pieni huone keittiön takana voisi olla sopiva, vaikka siinä ei ollut kunnollista ikkunaa. Vanha mies kertoi, että hänen poikansa oli nukkunut siinä huoneessa. Nyt se oli ollut vain varastona. Sen voisi tyhjentää ja siivota, siihen mahtuisi hyvin makuupaikka ja olihan siellä joku pieni hyllykin seinällä. Siitä saisi hyvän tilan nukkumista varten, kunhan hiukan korjaisi ikkunaa. Mies sanoi, että aamulla hän voisi tulla ja tyhjentää tilan ensin. Sitten he voisivat yhdessä katsoa huonetta, ja miten sitä voisi korjata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti