Mies heräsi unestaan. Hän oli nukkunut vain vähän aikaa. Hän kuuli jonkun kävelevän rakennuksen vieressä. Hän tiesi, että vanhus oli jo nukkumassa. Hän kuuli askeleet selvästi ja tiesi, että joku kulkee hiekalla ulkorakennuksen edustalla. Hän kuunteli aivan hiljaa ja kaikki aistit valppaana, kokeilisiko kulkija avata ovea, tai puhuisiko joku hänelle?
Hän ei kuullut mitään puhetta ulkoa, eikä hän itse puhunut mitään. Askeleet loittonevat, eikä kulkija kokeillut avata ovea. Hän oli yhä jännittynyt, vaikka tiesi oven olevan säpissä sisältä päin. Hän yritti nukahtaa uudestaan, mutta se oli hyvin vaikeaa. Hän ei tiennyt, kuka oli tullut talon pihapiiriin. Hän ymmärsi, että koirat eivät haukkuneet lähialueilla, eikä hän kuullut muidenkaan eläinten ääniä. Vain askeleet hiekassa kaikuivat yhä hänen korvissaan.
Mies yritti miettiä, oliko joku saanut selville, että hän oli hengissä? Tiesikö joku hänen olinpaikkansa, vai mitä tämä kaikki merkitsi? Halusiko joku kostaa tapahtuneen hänelle? Mies ei ymmärtänyt, miten joku voisi tietää hänen olinpaikkansa, tai olisiko joku muu tunnistanut hänet? Hänet oli nähnyt vain ehkä kaksi ihmistä koko kylästä, eikä kukaan tiennyt hänen oikeaa nimeään. Vanhus ei juoruillut. Vain kiertävä kauppias ja vanhusta auttava mies kylästä olivat nähneet hänet vanhuksen luona. Mutta kumpikaan ei ollut ihmetellyt mitään, kun vanhus oli sanonut hänen olevan kaukainen sukulainen, joka auttoi häntä tilan töissä.
Mies valvoi pari tuntia ja nukahti hetkeksi. Hän heräsi taas uudestaan, mutta hän ei kuullut ulkoa muuta kuin tuulen hiljaista huminaa. Jotkut linnut ääntelivät lähipuissa. Muuta hän ei kuullut. Hän yritti nukkua vielä hetken aikaa ennen aamua, mutta kaikki tuntui niin oudolta, että hän oli hiukan peloissaan, mitä hänelle tapahtuisi. Äänet olivat ilkeitä ja sanoivat, että paha ihminen saa palkkansa aikanaan. Mies vaistosi, että joku tiesi hänen olinpaikkansa, ja alkoi pelkäämään nukkumista rakennuksessa. Ehkä olisi turvallisempi siirtyä nukkumaan taloon sisälle vanhuksen kanssa.
Koko viikon aikana kukaan ei kuitenkaan tullut uudestaan kävelemään rakennuksen luo tai pihaan öiseen aikaan. Mies heräsi kuitenkin usein painajaisiin. Hän ymmärsi, että hänen pitäisi rauhoittua, ja saada ehkä jotain turvaa ympärilleen. Ehkä heillä pitäisi olla pihassa vahtina kunnon koira? Voisiko vanhus suostua sellaiseen? Koira vaistoaisi vaarat ja herättäisi hänet, mutta olisiko se liikaa vanhukselle? Koira pitäisi vahtia myös petoeläinten varalta. Mutta ihmisistä ei kannattaisi puhua vanhukselle, ettei hän pelästyisi liikaa.
Mies mietti kaikkia vaihtoehtoja, ja hän halusi, ettei tulisi mitään hankaluuksia asioissa. Hän oli ollut vieras ihminen, mutta vanhus oli ottanut hänet kotiinsa ja pihaansa asumaan. Heistä oli tullut hyvin riippuvaisia toisistaan ja läheisiä. Siksi oli tärkeää, että hän ei pilaisi mitään heidän suhteessaan. Ehkä hän keksisi ratkaisun ongelmaan. Hän tiesi, että hänen pitäisi tietää asioista enemmän, mutta hän ei ymmärtänyt tarpeeksi tapahtumia, eikä miten kaikki oli ollut mahdollista. Kuka oli halunnut tuon kaiken tapahtuvan, ja miksi hän oli mukana siinä? Miksi? Sitä hän mietti usein!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti