lauantai 16. marraskuuta 2019

Hiljainen tappaja

Mies heräsi painajaisunestaan. Hän oli ollut seuraava ammuttava jonossa. Hän näki edessään ruumiita kasassa. Hän oli ollut peloissaan ja ahdistunut unessaan. Hän heräsi ja ymmärsi olevansa elossa. Koko viikon ajan painajaiset olivat olleet outoja ja kummallisia. Yhtenä yönä hän oli istunut vessaan ihmisten tarpeiden päälle. Koko vessa oli ollut hyvin paha ja outo paikka. Hän heräsi ja tunsi jopa vessan hajun nenässään. Hän ei tiennyt, miten uni vaikutti niin voimakkaasti häneen.

Hän yritti nukahtaa uudestaan, vaikka hän oli hätkähtänyt outoa tilannetta, ja että häntä oltiin ampumassa unen tapahtumissa. Hän nukahti vajaan tunnin kuluttua, ja heräsi taas outoon uneen. Häntä pyydettiin olemaan kertomatta asioista kenellekään. Hän joutuisi vankilaan tai hänet tapettaisiin, jos hän kertoisi tapahtumista jollekin toiselle ihmiselle. Mies oli hetken aikaa taas outojen pelkojen vallassa, mutta tajusi, että hän olisi turvassa vanhuksen luona, eikä kukaan enää tuntisi häntä. Hänen hiuksensa ja partansa olivat kasvaneet, hän oli harmaantunut jonkin verran. Hän ymmärsi, että tapahtumat olivat olleet outoja.

Hänelle oli puhuneet niin monet äänet. Hän tiesi, että hän oli luottanut ääniin liikaa. Hän oli kokenut tuttujen äänet luottamusta herättäviksi, ja hän oli mennyt äänien mukaan toimintaan, koska hän oli nähnyt naisen pari kertaa. Hän ei vain ollut ottanut kuvia puhelimensa kameralla. Nyt häntä harmitti kovasti, että hänen olisi pitänyt tehdä se heti. Häntä oli jotenkin huijattu.

Hän tajusi, että hänen olisi pitänyt kuolla tapahtumissa. Hän ei ollut kuollutkaan ja siksi äänet alkoivat piinaamaan häntä yhä karkeammin ja pahemmin. Hän oli huono kaikissa tapauksissa, ja teki hän mitä tahansa, kaikki oli huonoa. Hän ymmärsi, että kaikki nämä tapahtumat tulisivat seuraamaan häntä hänen elämänsä loppuun asti. Nämä oudot äänet ja henkiset ja fyysiset kivut, kaikki olisivat läsnä hänen elämässään. Hänen pitäisi vain sopeutua kaikkeen, jos hän aikoisi elää normaalisti!

Hän koki kuitenkin olevansa nyt vahvempi, sillä hän teki ruumiillista työtä, ja raitis ulkoilma ja raskas työ nukuttivat paremmin. Hän sai riittävästi ruokaa, eikä hänen tarvinnut kärsiä nälästä. Ruokavalio oli niukka, mutta paljon oli tarjolla vihanneksia ja juureksia. Samoin vanhus oli ostanut jauhoja tai pikemminkin vaihtanut juureksia kauppiaan kanssa ja saanut suolaa ja jauhoja vastineeksi. Siitä riittäisi pitkäksi aikaa syömistä, ja leipää hän paistoi silloin tällöin. Kuivaamalla leivästä tuli säilyvää ja se oli hyvää teen kanssa nautittuna.

Mies ei surrut enää tapahtumia, vaan hän ymmärsi, että kuolema oli ollut todellinen uhka. Hän koki, että hänen uskonsa oli vahvempi, että hän oli pelastunut ja luottavainen tulevaisuuden suhteen. Hän oli nähnyt ihmisten kärsimystä paljon, ja ymmärsi, että monet sairaudet olivat olleet vaikeita. Hänellä ei kuitenkaan ollut sellaisia kipuja tai liikuntarajoituksia. Hän pystyi työhön ja voittamaan kivut omassa elämässään.

Mies uskoi, että joku päivä hän voisi kertoa omasta kohtalostaan. Hänen pitäisi lunastaa paikkansa yhteiskunnassa uudestaan. Hän toivoi, että kohtaisi vielä uuden puolison, että elämä tarjoaisi hänelle uuden perheen. Hän tiesi, että vanhus ei eläisi enää kovin pitkään. Hän ymmärsi, että vanhus ajatteli häntä kuin oman perheen jäsenä, sinä kuolleena poikanaan. Hän koki läheisyyttä ja hyväksyntää ja heistä oli tullut hyvin toimeen tulevia. Vanhus sanoi, että mies oli hyvää seuraa ja ahkera, hän saisi kyllä palkkansa aikoinaan. Mies ymmärsi kaiken hyvin. Hän halusi palvella hyvää ystävää niin kauan kuin hän tarvitsisi apua ja tukea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti