Mies oli ollut hyvin ahkera töissään. Hän näki peltojen ja kasvimaan voivan hyvin. Ja hänelle tulisi lampaita pian. Ja hänellä oli jo kaksi nuorta koiraa, jotka hän oli saanut lähitilalta. Ne oppisivat paimentamaan lampaita. Nyt ne opettelivat tilan ja talon tavoille. Ne kulkivat miehen perässä kaikkialle, ja koirat pitivät miestä isäntänään. Nopeasti ne olivat oppineet kaiken. Mies ymmärsi, että eläimiä piti kohdella lempeästi ja päättäväisesti. Koirat olivat ulkona tarhassa. Sisälle taloon hän ei koiria ottaisi, vaan ne selviytyivät ulkona tarhassa, ja suojaksi hän oli kyhännyt yksinkertaisen katoksen.
Mies oli saanut rakennustarvikkeita, ja hän oli korjaamassa taloa. Hän aikoi laajentaa hiukan huoneita, ja hän oli jo aloittanut uuden osan rakentamisen. Hän oli saanut apua muilta kyläläisiltä, ja hänen luonaan kävi naapurin aikuinen poika auttamassa. Nuori mies osasi rakentamisesta paljon enemmän kuin hän itse, ja apu tuli hyvään tarpeeseen. Yhdessä he olivat saaneet lisää huonetilaa rakennettua, ja talossa olisi pian riittävästi tilaa. Mies ymmärsi, ettei kukaan nainen tulisi hänen pieneen huoneeseensa asumaan.
Kaikki asiat olivat taphtuneet nopeasti. Hän oli saanut niin paljon ystäviä juhlissa, ja monet tulivat jo pelkästään mielenkiinnosta auttamaan häntä, ja he olivat tunteneet vanhan miehen pitkään. He ymmärsivät, että nuorempi mies oli tilasta huolehtiva ja tuleva isäntä. Siksi kannatti olla hyvissä väleissä hänen kanssaan, ja ehkä hän auttaisi vastavuoroisesti.
Äänet piinasivat miestä edelleen. Kuinka sinä olet hullu, kun kuvittelet jonkun naisen tulevan tänne asumaan? Mies tunsi pistelyä kipeissä sormien nivelissä naulatessaan lautoja. Äänet olivat ilkeitä, ja arvostelivat miestä kovasti. Miten sinä olit niin hullu, että uskoit meitä, ja miksi sinä lähdit mukaan kaikkeen, mitä me ehdotimme? Mies kuunteli joskus lauseen ja joskus toisen, mutta äänet eivät saaneet häntä hätääntymään tai muuttamaan hänen suunnitelmiaan. Joskus äänistä sentään sai jonkun uuden ajatuksen tai idean. Yleensä puhe oli koko ajan yhtä joutavanpäiväistä jutustelua, ettei hän muistanut enää edes sitä kuunnella.
Miten paljon elämässä oli tapahtunut viimeisten vuosien aikana? Mies itsekin ihmetteli kaikkea tapahtunutta. Ei hän voinut ymmärtää kaikkea, eikä se ehkä hänen elämänsä aikana selviäisikään. Ehkä hänen pitäisi kirjoittaa kaikki muistiin, ja tallettaa ne. Jospa hän kirjoittaisi kaiken tapahtuneen, ehkä joku osaisi tulkita sen myöhemmin. Hänen pitäisi muistaa ostaa vihko ja kynä seuraavan kerran kaupassa käydessään. Ehkäpä hän saisi ne kaupasta tai tilaisi lähimmästä kaupungista, jos joku menisi käymään siellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti