Hiljainen tappaja

Hän oli valvonut taas pitkään.  Äänet olivat soimanneet häntä koko illan, ja yön tunteina ne nostivat hänet syylliseksi moneen asiaan.  Hän ei saanut unta,  vaan pohti kaikkea kokemaansa ja tapahtumia. Olisiko joku voinut muuttaa kaiken toisenlaiseksi?

Hän mietti,  miten hän itse oli toiminut.  Voisiko hän itse olla syyllinen  kaikkeen tapahtuneeseen?  Oliko hän kenties loukannut tai kiusannut muita ihmisiä tietämättömyyden takia?  Hän oli etsinyt tietoa kaikesta ja käyttänyt tuhansia tunteja,  valvonut lukemattomia öitä,  eikä hän saanut viisautta ymmärtää kaikkea. Miten hän oli toiminut tietämättä asioiden oikeaa laittaa.  Hän oli olettanut olevansa oikeassa ja tehnyt oman tuntonsa mukaan. Miten hän oli rukoillut ja pyytänyt apua asioihin.

Hän oli luottanut ihmisiin työpaikalla, ja oikeudenmukaisuuteen, mutta kaikki oli kääntynyt häntä vastaan.  Hänen olisi pitänyt valehdella,  mutta hän oli liian luottavainen ja sinisilmäinen kertoakseenvain itse kokemansa ja näkevänsä totuudenmukaisesti. Siksi hän joutui silmätikuksi,  ja kärsimään kokemustensa kertomisesta enemmän kuin olisi ollut kohtuullista. Hän ymmärsi jälkikäteen, että ei voinut tietää kaikkea,  ja olisi pitänyt vaieta tapahtumista.

Hän pohti pitkään omaa syyllisyyttä tapahtumiin.  Kuka oli häntä vastaan ja miksi?  Siihen oli vaikea löytää vastauksia!  Hän oli miettinyt jopa omaa lapsuuttaan ja vanhempiaan,  oliko he jotenkin osallisia?  Hän ei tiennyt  tai tuntenut vanhempiensa tai sukunsa historiaa tarpeeksi,  jotta olisi löytänyt sieltä syitä kiusantekoon.  Hän oli pohtinut edesmennyttä vaimohan ja vaimonsa sukua,  mutta sekään ei tuonut ratkaisua tapahtumiin.

Jäljelle jäi vain hänen oma toimintansa,  miten hän oli toiminut väärin!  Hänen oli täytynyt epäonnistua jossakin elämässään,  että hänestä voitiin tehdä syyllinen tapahtumiin.  Hän oli valvonut monia öitä. Miten hän oli toiminut väärin? Hän ymmärsi jälkikäteen uskoneensa liian helposti kaikkeen,  mitä hänelle oli esitetty ja hän oli lähtenyt mukaan ajattelematta seurauksia.  Siinä hän oli syyllinen, sillä kukaan muu ei voinut ottaa vastuuta hänen teoistaan!  Hän oli ollut naiivi ja luottanut liikaa muihin ihmisiin!

Hän ei ollut osannut erottaa oikeaa ja väärää,  vaan toiminut annettujen ohjeiden pohjalta.  Siksi oli tapahtunut paljon enemmän,  kuin hän itse pystyi ymmärtämään!