Kaikki oli mennyt hyvin juhlissa. Mies oli unohtanut kaiken muuan elämässään. Hän oli saanut uuden alun ja uuden ihmissuhteen. Koko kylä oli ollut juhlissa, ja morsiamen sukulaisia oli saapunut kauempaakin. Miehellä ei ollut sukulaisia, eikä kukaan ymmärtänyt, että ihminen voi jäädä täysin yksin ja hylätyksi elämässään. Mies ei kertonut kenellekään muuta kuin, että hänen ensimmäinen vaimonsa oli menehtynyt vakavaan sairauteen. Mitään muuta hän ei kertonut enää. Hän ymmärsi, että hänen oli parempi vaieta tapahtumista. Ehkä hän vahingossa mainitsisi sellaista, mitä hän ei haluaisi muiden tietävän. Hän ymmärsi uuden nimen ja iän tuovan suojaa hänelle itselleen ja hänen perheelleen. Kukaan ei tulisi ehkä häntä enää etsimään. Häntä pidettiin ehkä kuolleena tai muutoin kadonneena. Tuskin kukaan uskoisi hänen olevan vielä elossa.
Mies oli kaikesta onnestaan hyvin iloinen. Hän tiesi, että uusi puoliso toisi erilaisen elämän, ja kaikki olisi erilaista kuin ensimmäisen vaimon kanssa. Silloinhan he olivat olleet hyvin nuoria ja rakastuneita. Nyt oli kyseessä erilainen avioliitto. Oli kyse enemmänkin järkisuhteesta kuin oikeasta rakkaudesta. Aika ehkä toisi uusia tunteita, ja syventäisi suhdetta. Mies oli iloinen, että nainen oli kaikin puolin mukava, ja hyvä kumppani hänelle. Hän oli tottunut työhön ja elämään maaseudulla. Tilan työt olivat tuttuja, ja hänen sukunsa oli avioliiton suhteen hyvin myönteinen. Siksi mies ei ajatellut asiaa hankalana tai vaikeana. Hän pystyisi vaikenemaan kaikesta tapahtuneesta, kaikesta puheesta ja muista kokemuksistaan elämässään.
Hääjuhlaa oli vietetty koko päivä ja seuraavanakin päivänä ihmiset olivat kokoontuneet. Nainen ei ollut liian nuori, eikä liian vanha, vaan sopivan ikäinen hänen puolisokseen. Ehkä heillä oli mahdollisuudet perheeseen ja sopivaan elämään maatilalla. Mies oli ollut hyvin ahkera ja hän oli saanut paljon uudistuksia tilalla. Nyt se toisi heille tarpeeksi ansioita. Olisi hyvä aloittaa uusi elämä, eikä vielä olisi liian myöhäistä.
Mies oli kuitenkin kaikin puolin tyytyväinen, ja hänen puolisonsa näytti voivan hyvin ja olevan tyytyväinen uuteen rooliinsa. Kaikki oli hyvin pinnallisesti katsoen. Pari päivää olivat olleet yhtä juhlaa ja uuden opettelua molempien elämässä. Mutta pinnan alla kyti joku ilkeä asia. Mies oli kuullut jo toisena yönä hänelle haitallisen naisen puhetta. Puheet olivat olleet taas vietteleviä ja seksuaalispainotteisia. Ne olivat nyt kuin jotain ilkeää panettelua, ja ne tulivat kuin nauhalta. Ne olivat jo miehen aikaisemmin kuulleita sanoja, ja mies tunnisti ne hyvin ikäviksi nyt. Mies oli hämmentynyt tällaisesta asiasta, ja toki se häiritsi häntä.
Mies oli miettinyt aikaisemmin usein, kuinka hän oli joutunut kiusanteon kohteeksi? Oliko hän käyttäytynyt jotenkin huonosti, tai kohdellut toista ihmistä huonosti? Mitä hän oli tehnyt lapsuudessaan tai nuoruudessaan, olisiko siellä vastauksia kaikkeen siihen häirintään, mitä hänelle oli tehty työympäristössä ja muualla? Oliko hän jotenkin poikkeava ihminen luonteeltaan tai käytökseltään, vai oliko hänen ulkonäkönsä tai kokonsa erikoinen tai poikkeava? Jotain hänessä täytyi olla erikoista, että hän oli joutunut muiden silmätikuksi, sillä mikä muu olisi selittänyt näitä erikoisia tapahtumia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti