lauantai 12. syyskuuta 2020

Hiljainen tappaja

 Oli kulunut jo muutaman päivää juhlista. Mies oli ollut iloinen uudesta puolisostaan ja hän ymmärsi, että hän pystyi olemaan sellainen tavallinen perheellinen mies kaikista tapahtumista huolimatta. Hän tiesi, että äänet eivät jättäisi häntä rauhaan. Ne seuraisivat häntä ehkä hänen koko loppuelämänsä ajan, ja hänen olisi vain opeteltava tulemaan toimeen kaiken sen ivan ja pilkan kanssa. Äänet olivat julistaneet hänelle jumalanpilkkaa, ja pilkanneet häntä lapsettomuudesta ja kaikesta muustakin hänen ensimmäisen vaimonsa kanssa. Mies muisti hyvin kaikki puheet ja ne olivat vaivanneet häntä nyt, kun hän kuuli korvissaan tämän oudon naisen äänen nauhalta, ja viettelevänä. Se tuntui pahalta ivalta häntä ja hänen uutta puolisoaan kohtaan.

Hän ymmärsi, että hänen uusi puolisonsa oli syvästi uskova ihminen. Yhdessä he tekivät nyt tilalla töitä, ja vaimo oli tyytyväinen kaikkeen näkemäänsä. Mies oli korjannut kaiken tilalla, ja heillä oli jo yhteisiä ajatuksia tilan uudistamisesta ja kaikista hankinnoista. Mies kuunteli vaimonsa mielipiteitä, ja vaimo vaikutti hyvin nykyaikaiselta ja uudistusmieliseltä. He ehkä yhdessä saisivat paljon tilalla tehtyä, ja ehkä he saisivat riittävästi rahaa, että voisivat hankkia auton ja muuta asumista helpottavia tavaroita.

 Vanha mies oli heikentynyt viimeisten viikkojen aikana. Hän oli ollut ulkona hyvinä päivinä, mutta muutaman päivää hän oli ollut lähinnä ollut sisällä. Hän sanoi, että kohta on hänen aikansa. Hän ei eläisi enää pitkään. Äänet olivat soimanneet nuorempaa miestä, että miksi hän kohteli vanhusta huonosti, ja miksi hän toi sinne naisen, eikä hän ymmärrä, että se ei ollut vielä hänen kotinsa ja hänen omaisuuttaan. Vanha mieshän vielä elää, ja kaikki voidaan ottaa häneltä huijarilta pois. 

 Elämä kuitenkin sujui sopuisasti talossa. Vanha mies sai ruokaa ja hän sai levätä päivällä, eikä kukaan häntä häirinnyt. Hän sai tulla ja mennä miten hän itse halusi. Ja nainen puhui hänelle lempeästi ja kunnioittavasti. Nainen oli tottunut olemaan vanhusten kanssa, ja hän kertoi omista isovanhemmistaan ja koko suvun vanhoista ihmisistä. Hänestä ei ollut lainkaan vaikeaa hoitaa muiden ihmisten asioita, ja mielellään palvelisi myös vanhaa miestä. Kukaan ei voisi moittia heidän kotiaan tai asumistaan, nainen piti kaiken hyvässä järjestyksessä ja siivosi ahkerasti. Hän oli tottunut tekemään kovasti töitä, ja se näkyi hänen voimakkaissa käsissä ja jaloissa. 

 Nainen ei tiennyt miehensä äänistä mitään. Joskus hän näki miehensä olevan omissa ajatuksissaan, mutta kukapa ei joskus olisi. Hän ei halunnut häiritä miesten keskusteluakaan, vaan vetäytyi omia askareita tekemään. Joskus hän innostui asiasta ja miehet pitivät häntä tasavertaisena keskustelukumppanina. Nainen oli käynyt koulua ja osasi lukea ja kirjoittaa. Hän oli taitava käsistään, ja näki, että mikään talossa ei ollut vierasta hänelle. Hän osasi itse tehdä tarvittavat työt ilman, että kenenkään tarvitsi pyytää erikseen.

 

 

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti