Aamu oli sumuinen. Mies oli aikaisin hereillä ja katseli nukkuvaa vaimoaan. Hänen jalkaansa tuli kipupiikki jo entuudestaan kipeään varpaan niveleen. Mies liikautti jalkaansa ja kipu hellitti. Kohta tuli tuli uusi kipupiikki, ja mies liikutti jalkaansa. Kipu lakkasi aina pieneksi hetkeksi, kun hän liikautti jalkaansa noin kymmenen senttiä suuntaan tai toiseen. Hän ihmetteli, miten jalan paikka vaikutti kipuun. Hän päätti testata jatkossa enemmän asiaa. Hän oli huomannut, että liikunta vaikutti voimakkaasti hänen vointiinsa ja hän oli paremmassa kunnossa kuin autonkuljettajana. Hän oli saanut paljon lihaksia, ja hän pystyi kovaan työhön maatilalla.
Mies ymmärsi, että hänen pitäisi olla hyvin ymmärtäväinen vaimoaan kohtaan. Hän saisi hellyyttä ja rakkautta vain antamalla sitä itsekin runsaasti. Hän oli jo kiintynyt vaimoonsa ja oli ilahtunut puolison naurusta ja sanoista talossa. Kaikki oli muuttunut niin nopeasti. Hän oli kaivannut kovasti toisen ihmisen läheisyyttä, ja asioiden jakamista. Mutta kaikkea hän ei ehkä voisi koskaan jakaa, tai ainakin hänen pitäisi odottaa viisi tai kymmenen vuotta. Ennen hän ei voisi kertoa tapahtumista. Ja kaikkea hän ei ehkä koskaan voisi paljastaa, siinä oli niin paljon sellaista, jota hän ei itsekään ymmärtänyt. Hän ei tiennyt, miksi hänet oli otettu silmätikuksi, ja kuka häntä oli vainonnut? Miten kaikki oli toteutettu ja mitä hänen ympäristönsä oli tiennyt tapahtumista? Oli paljon avoimia kysymyksiä, eikä hän ehkä koskaan saisi vastauksia.
Äänet olivat seuranneet häntä nyt pitemmän aikaa. Ne puhuivat vain mitättömiä asioita nyt, eikä niissä ollut mitään järkeä. Hän ymmärsi, että asiat olivat järjestyneet hänen elämässään, mutta äänien suhteen hän oli neuvoton. Hän ei tiennyt, miksi niiden asiat olivat nykyisin vain vanhan toistoa, eikä ne edenneet asioissa mitenkään. Joskus äänet olivat hiljaa yöllä. Hän ajatteli, että nekin olivat nukahtaneet tai muutoin vain unohtaneet hänet. Meni tovi joskus toinenkin, kunnes äänet alkoivat puhua hänelle. Asiat olivat vain hyvin samankaltaisia. Miksi sinä olet hullu, miksi sinä et kerro vaimollesi asioista, mitä pahaa sinä olet tehnyt. Yhtä mittaista solvausta toisinaan, ja syyttelyä asioista, joista hän ei tiennyt. Joskus oli pahaa kiroilua, tai muiden ihmistan arvostelua, tai hänen ankaraa arvostelua. Aivan kuin hän itse voisi toimia niinkuin itse halusi. Hän unohti äänet työssään tilalla, ja harvoin hän enää keskittyi äänien kuuntelmiseen. Ne olivat vain jokin taustalla oleva ylimääräinen radiokanava, tulivatpa ne mistä tahansa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti