Mies valvoi yöllä ja katsoi nukkuvaa vaimoaan. Hän tiesi olevansa onnellinen nyt, kun kaikki oli muuttunut hyväksi hänen elämässään. Mutta sisimmässään hän kärsi voimakkaista syytöksistä.
Miten hän korvaisi kaiken tapahtuneen niille ihmisille, jotka olivat kärsineet aikaisempien tapahtumien takia? Mitä hänen sisarensa perhe ajattelisi, jos he saisivat tietää, että hän oli elossa, ja hän eli nyt jossakin muualla? Miten hän itse voisi elää asioiden kanssa, ja saisiko hän koskaan anteeksi tapahtumia? Miten hän oli ollut niin tyhmä, että oli antautunut äänien vietelteltäväksi ja alkanut juttelemaan niiden kanssa? Miksi hän ei huomannut vaaraa jo aikaisemmin? Miten hän uskoi niin vahvasti naisen sanoihin, joka puhui hänelle?
Naisen ääni sai hänet pauloihinsa. Nainen oli näyttäytynyt hänelle etäisesti, vai oliko se ollut vain harhaa? Oliko hän todellisuudessa nähnyt naisen? Sitä hän ei enää pystynyt muistamaan, koska kuva oli himmentynyt hänen mielessään. Hänelle osoitettu nainen saattoi olla kuka tahansa, eikä hän tunnistaisi naista enää. Häntä oli huijattu jotenkin oudolla tavalla.
Eikä hän enää muistanut kauppiaan apulaisen kasvoja tai ulkonäköä. Hän muisti vain vaatteet, ja nehän olivat samanlaisia kuin useimmilla muillakin miehillä. Ei hänessäkään ollut mitään erikoista, vaan hän oli ollut hyvin tavallisen oloinen ja puheissaan normaali, joten muistikuvat olivat hataria. Ei hän pystyisi tunnistamaan miestä, vaikka hän kävelisi vastaan tai he olisivat tavanneet aikaisemmin tai myöhemmin. Kaikki hävisi niin nopeasti hänen mielestään. Vain tapahtuman hän muisti kirkkaasti ja selvästi, mutta yksityiskohdat olivat kadonneet.
Mies ymmärsi, että kukaan muu ei voisi ymmärtää tapahtumia, eikä kukaan voisi tietää totuutta. Mutta kaikki oli ollut kuin pahaa unta, vaikka ihmisiä oli menehtynyt. Hän oli totellut jotakin sellaista, mitä hän itse ei tiennyt tai hallinnut asioita. Hän ei ehkä koskaan saisi ihmisiltä anteeksi tapahtumia, mutta kuinka hän saisi mieleensä rauhan. Hän oli ymmärtänyt tilanteen mahdottomana.
Mies oli rukoillut armoa jumalalta, ja hän koki saaneensa rauhan sitä kautta. Mutta ihmisten edessä hän olisi tuomittu ja paha rikollinen, jos he tietäisivät hänen taustansa. Hänen oli oltava vaiti, ellei hän saisi selitystä jostakin muualta, miten kaikki oli oikeasti tapahtunut tai mitä oli asioiden taustalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti