Tapahtumia vuodelta 2015

Oli pääsiäisen aika, ja olin menossa polttamaan roskia ulos, kuten meillä oli tapana polttaa vanhassa kaivonrenkaassa pihan perällä. Olin tietokoneeni ääressä ja kuulin äänen tietokoneelta ja toistin sen. 

"Jos korttitalossa asuu paha noita, niin pitäisikö se polttaa?" 

Mies kuuli väärin puheeni, ja hän sanoi, että mitä sinä puhut kotitalon polttamisesta? Minä hätäännyin ja lähdin pihalle, ja kohta hän juoksi perääni, että nyt sinä et mene mihinkään. 

Ja niinhän siinä sitten kävi, että siitä tapahtumasta minä jouduin sairaalaan päivän päästä, ja kahden kuukauden pakkohoitoon. Sairaalassakin minulle lääkäri puhui, että sinä olet täällä, kun sinua epäillään kotitalon polttamisaikeista. Minä alistuin ja kuuntelin näitä puheita sen parin kuukauden aikana, kun en voinut mitenkään puolustautua asioissa.

Kun kävin kotona, se roskapussi oli edelleen sillä samalla paikalla, johon olin sen lähtiessäni jättänyt. 

Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että paljonko väärin kuultu puhe voi aiheuttaa ihmisille väärinkäsityksiä ja ongelmia?

Tässäpä näitä vanhoja juttuja, ja minulla oli hyvin traumaattinen hoitojakso sairaalassa. Näin ja koin paljon sellaista, mitä en koskaan olisi halunnut nähdä tai kokea. Näen edelleen painajaisia tapahtumista, joissa minua ajetaan takaa, eikä minulla ole mitään paikkaa mihin paeta. Olen neljän seinän sisällä vankina, ja herään hyvin ahdistuneena. Ja ne tapahtuman ihmiset eivät tule jättämään minua koskaan rauhaan, koska he toistuvat näissä unissani.

Tapahtumia vuodelta 2013

Palaan vuoteen 2013, jolloin jouduin omituisen häirinnän kohteeksi. Minä en ymmärtänyt, mistä oli kyse kesällä 2013. Minua valokuvattiin paikallisessa rokkitapahtumassa Keski-Suomessa ja sitten valokuvattiin työpaikan ulkopuolella. Kummatkin tapahtumat olivat outoja ja erikoisia. Koin jonkinasteista häirintää silloisen työpaikkani ulkopuolella ja muuallakin. Minulle huudeltiin hävyttömiä Sokoksen edessä Kauppakadulla elokuussa 2013. Syyskuussa tuli tietokoneelle rahanpyyntö.

Googletin nimihaulla oman nimeni, ja löysin itseni työpaikkatietoineen naissivustolla, jossa ulkomaalaiset naiset hakijat seuraa. Olin siellä keltaisen pop up-ikkunana mukana. Tätä oli ilmeisesti levitetty netissä, koska häirintää oli ollut jo kuukauden verran työpaikkani lähistöllä lähinnä ja Keski-Suomessa. 

Totuutta jutun levityksestä en voi tietää, mutta tämä ilmoitus oli poistettu löydettyäni tämän netistä. Minä kerroin työpaikalla tapahtumista ja esimies tuli katsomaan myöhemmin ilmoittamaani haun tulosta. Silloin se oli jo poistettu ja näin minusta luotiin ns. harhaluuloinen. Kukaan ei uskonut kertomaani.

Ymmärrän hyvin tarinan outouden ja sen, että häirintä näkyi vain minulle itselleni. En pystynyt todistamaan mitään, koska olin tapahtumissa aina yksin. 

Kun nyt olen lukenut häirinnän kohteeksi joutuneiden tarinoita, huomaan monet yhtäläisyydet. Osa ihmisistä on menettänyt perheensä, työnsä, kotinsa ja joutunut muuttamaan asuinpaikkaa, työtä, ja parhaimmassa tapauksessa koko lähipiirinsä. 

Toimin valtionvirastossa tarkastustehtävissä, ja uskottavuuteni kärsi huomattavasti tällaisesta toiminnasta. Jouduin sivuun työstäni ja minut siirrettiin eläkkeelle. Ja myöhemmin tapahtui myös paljon muutakin!

Elämää ADHD:n kanssa tietoturvattomassa maailmassa

Ymmärrän nyt enemmän alkuajan merkityksestä omassa tarinassani. Ymmärrän oman luonteeni ja ADHD -piirteeni vaikuttaneen paljon kaikkeen siihen, mitä minulle tapahtui. En ymmärtänyt häirinnän luonnetta ja toimintaa lainkaan. Eikä minulla ollut tarvittavaa tietoa tällaisesta toiminnasta.

Tutkin koko ajan tietokoneelta tietoja ja etsin yhä uudelleen ja uudelleen merkkejä ja tietoja toiminnasta ja kaikesta muusta, mitä kohtasin elämässäni. Kerroin ihmisille tapahtumista liian aikaisin ja ilman tarvittavia todisteita. Minä en osannut kuvata tapahtumia tarpeeksi hyvin, enkä ollut dokumentoinut niitä siten, että ne olisivat olleet ymmärrettäviä muille ihmisille.

Lähipiirini ei tiennyt, että niitä oli todellisuudessa tehty ja miten ne olivat tehty. Tapahtumat tapahtuivat silloin, kun olin yksin. Siksi ne olivat helppo leimata harhaluuloisuudeksi. Kun myöhemmin olen perehtynyt ns. kaasuvalotuksen tekniikkaan on helppo huomata, kuinka ihminen leimataan jo ensimmäisten tapahtumien aikaan harhaluuloiseksi. Eihän valo voi himmetä omia aikojaan, jos kukaan muu paikalla olija ei ole kokenut sitä samaa.

Kun minä näin netistä erikoisia juttuja ja kerroin niistä, niin eihän niitä enää ollut, kun halusin näyttää niitä muille. Ne tuotiin esille vain hetkellisesti, ja poistettiin, ettei jää todisteita.

Koska olen ADHD, olin liian innokas selvittämään asioita, ja jumiuduin niihin niin pitkäksi aikaa, että ne täyttivät minun mielenkiintoni kokonaan. En osannut selittää oikealla tavalla tapahtumia, ja ne vaikuttivat liian sekavilta alusta asti. Minun puhetapani on sellainen, että ajatukseni juoksevat liian nopeasti, ja muut eivät pysty seuraamaan ajatuksenjuoksuani, ja tippuvat kärryiltä.

Tämän huomasin hyvin. Potilaskertomukseen oli laitettu kaikki vitsinikin sairautena. Ja yhdistelty asioita toisiinsa tavalla, jota en tajunnut lainkaan. Nyt ymmärrän, että oma vilkas ja rikas puhetapani edesauttoi ns. ”hulluuden” toteamista!

Vasta vuonna 2020 sain tietoja omien tietojeni hyväksikäytöstä, ja tietomurroista, ja näitähän oli tehty jo vuodesta 2007 lähtien. Ymmärsin toiminnan laajuuden ja tietojen keräämisen tapahtuneen paljon aikaisemmin kuin itse tiesin olleeni kohteena tällaisessa toiminnassa. Laaja tietojen keräys mahdollistaa paremmin ihmisen haavoittamisen monilla tavoilla.

Uhkauksi tuli minulle monella tavalla. Jopa tietokoneelleni tuli ruudulle ilmoitus: ”Onko tilillä rahaa, ja voiko tulla yöllä nostamaan?” Olin yksin kotona lauantai-iltana, eikä ollut ketään kenelle olisin voinut näyttää tämän ruudulta. Enkä osannut ottaa siitäkään valokuvaa tai printata sitä koneelta. Kirjoitin sen kuitenkin kalenteriin, ja laitoin huomautuksen perään. Ei ollut linnulla rahaa.

Olen kirjannut kalenteriini outoja tapahtumia ja mitä missäkin päin on tapahtunut. Alussa en ymmärtänyt sitä, että itsekin reagoin kaikkeen liiankin herkästi ja hätäännyin ja vaikutin sekavalta, koska uneni häiriintyi pahasti, ja olin vaikeasti sydänsairas jo tuossa vaiheessa. Häirintä rikkoin uneni täysin. Vaikutin sekavalta, kun näin jo silmät auki unia, ei-fyysisen eikä psyykkisen, kroonisen unettomuuteni takia. (TAYSin unilaboratorio ei löytänyt syytä unettomuuteeni, ei fyysistä eikä psyykkistä sairautta). Laboratoriossa heräsin tai havahduin jokaiseen laitteiden klikkaukseen keskimäärin noin 20 kertaa joka tunti, niin kuormittunut oli elimistöni. Olin myös hengittämättä useita kertoja yön aikana 30 – 82 sekuntia kerrallaan. Elimistöni oli siis ylirasittunut unen puutteen takia.

Olen analysoinut itse näitä alkuajan tapahtumia ymmärtääkseni, miten tällaiset ns. kaasuvalotuksen ja somen tekniikat toimivat elämässä ja miten ihmistä voidaan haavoittaa ja saattaa hänet hyvin epätoivoiseen tilaan?

Olisi mielenkiintoista tietää, mitä on tapahtunut ihmisille, jotka ovat joutuneet kokemaan vastaavaa tietoturvattomuutta tässä yhä enemmän teknistyvässä maailmassa? Kuinka tietomurrot voivat vaikuttaa ihmisen elämään, ja mitä haittaa niillä on saatu aikaan? Voidaanko niillä tuhota perhe, työpaikka, maine, ja lopulta ajaa ihminen jopa itsemurhaan? Mitkä ovat sosiaaliset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset?

 

Kaksi nuorta naista

Silti enemminkin joskus miettii,

mitä ne kaksi naista ajattelevat,

jotka näin omassa prosessissani,

kun tekivät häirintää minulle,

mikä oli heidän motiivinsa,

miten elämä on kohdellut heitä,

onko heillä perhettä tai sukulaisia,

miten he voivat elää tämän asian kanssa,

ja onko heillä omaatuntoa?

He olivat kuin keitä tahansa,

kadulla vastaan tulevia naisia,

nuorehkoja suomalaisia,

tai suomea hyvin puhuvia,

ilman mitään aksenttia!

Missä olin kohdannut heidät,

ehkä kaksi vuotta aikaisemmin,

ulkomaan matkalla silloinkin,

tarttuivatko he silloin mukaani?

Aikakäsitys

Mitä on ajalla merkitystä,

tässä elämässä kiinni olevana,

kun tietää elävänsä,

vain hyvin lyhyen aikaa,

koko iäisyyden rinnalla?

Ovatko sekunnit arvokkaampia,

tässä lyhyessä aikajanassa,

jonka ihmisen elämä kestää?

Onko yksittäinenkin teko,

merkityksellisempi silloin,

vai voiko sen vain unohtaa?

Prosessissa

Ihmisten erehdyttäminen,

harhaan johtaminen,

manipulointi ja huijaaminen,

syövät runsaasti voimavaroja,

siltä avuttomaksi jäävältä uhrilta,

eikä kukaan pysty pelastamaan,

ilman oikeaa tietoa.

Ymmärtää ihmisten tietämättömyyden,

alussa kaikki on sumuverhojen peitossa,

eikä uhri osaa oikeasti selittää tapahtumia,

niin taitavasti on asioiden kanssa toimittu.

Siksi uhri ehtii menettää ehkä kaiken,

elämän työnsä, ja kaikki saavuttamansa,

koti, perhe, työpaikka ja omaisuus,

oman fyysisen ja psyykkisen terveyden,

kaiken kattavassa prosessissa.

 

Painajaiset

Olenko kaikesta selvinnyt,

ehkä fyysisesti, 

henkinen kärsimys on ollut liian suuri,

kaiken kokemani jälkeen,

painajaiset seuraavat ajoittain,

ehkä lopun elämäni ajan,

eikä minulla niissä ole pakopaikka,

herätessäni totean olevani turvassa,

ainakin toistaiseksi!

Kuulaita aamuja syksyllä

Kuulaita aamuja,

pakkasen kuuraama ruohikko,

omenapuut huurteessa,

aurinko nousee,

usvaverho järven yllä,

odottaa selkeämistä,

toisen rannan näkemistä.

Elämän usvaverhojen väistymistä,

tietämättömyyttä tulevasta,

miten päivät kehittyvät,

onko yhteistä aikaa vielä,

päiviä, kuukausia vai vuosia,

ei sitä voi tietää.

On vain luotettava,

seuraavan päivän nousemiseen,

usvaverhojen väistymistä,

elämän tien jatkumista,

selviämistä tästäkin päivästä.

Jussaari 14.8.2022

 

Tammisaari 14.8.2022