Elämässä on hyvää,
jos on myös pimeitä varjoja,
eikä tiedossa ole enempää,
mihin tai missä elän,
tällaista salattua elämää,
mutta elän kuitenkin.
Kohtaan ihmisiä matkalla,
näen tuhansia kasvoja,
olipa se Afrikan savimaja,
on siinäkin oikea ihminen,
joka asuu ja elää,
oman elämänsä kaarta,
ja voi iloita yhdestä päivästä.
Vain hetki ja päivä,
ovat merkityksellisiä,
hetkessä kaikki häviää,
päivässä voi koota omaisuutensa,
mutta sen voi myös menettää.
Onko onnellisempi se köyhä,
savimajassa asuva vanhus,
vai rikas länsimaissa,
siihen en pysty vastaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti