En jätä päiviä elämättä,
kirjoitinhan sen jo 1974,
elä kuin tämä olisi viimeinen,
se viimeinen päivä elämässäsi.
Olin nuori silloin,
näin maailman avoimempana,
ja monipuolisempana,
kuin moni ikäiseni silloin,
siinä oli elämän kipukohta,
tajuta aikamme rajallisuus.
Ehdin tehdä vain vähän,
siitä mitä olen suunnitellut,
ja miksi olen elämässä,
kohtaisin elämän puutteita,
ja oman itseni vajavaisuuksia,
että minä en ole täydellinen,
vaan omien ajatusteni vanki,
ja ajattelin koko maailmaa,
huolia ja murheita,
teini-ikäisen maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti