Yhä uudestaan etsin,
tämän maailman rajoja,
eikä sielussani niitä ole,
on vain hentoja viivoja,
suuntia kaikkialle,
joita voi toteuttaa.
Nousen taas siiville,
kohti tuntematonta päämäärää,
kuten jokainen matkalla,
ei voi tietää huomisesta,
sille ei ole silmiä vielä,
raotettu ja ovea näytetty,
on vain aavistus tulevasta.
Onko merkitystä matkalla,
onko oman mielen mukainen,
ja nautinko näkemästäni,
voiko olla vain turhaa,
mutta kohdata jotakin,
joka ei ole käsitettävissä,
miten pieni hetki on tärkeä,
ja se räjäyttää elämän,
kymmeniksi vuosiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti