Hiljainen tappaja

Mies oli keittänyt aamuteen ja laittanut sen tarjolle. Vanha mies heräsi kohta ja tuli aamupalalle. Hän tuntui olevan virkeämpi kuin eilen. Hän sanoi, että sää on vaihtumassa. Niinhän se olikin, taivas oli seljennyt ja pilvet olivat väistyneet. Miehet juttelivat tavalliseen tapaan aamulla, ja nuorempi mies katsoi, että kaikki oli kunnossa ruokien suhteen. He keskustelivat tilasta ja metsistä. Nuorempi mies sanoi, että tänään olisi hyvä päivä vielä käydä kauempana katsomassa metsää. Hän oli tuonut paljon polttopuita lähempää, ja ehkä niitä olisi myös kauempanakin. Hän ymmärsi, että huonot ja kaatuneet puut voisi käyttää polttopuina.

Vanha mies ei vastustellut ideaa. Hän oli enemmänkin innoissaan nuoremman miehen palosta tehdä kaikkia tilan töitä ja kiitteli ahkeruutta, jolla kaikki tilan työt oli tehty. Ja heillä oli ollut puita ja ruokaa kylliksi, jopa niin paljon, että he olivat voineet vaihtaa tuotteita kyläläisten kanssa ja saaneet vähän rahaakin, että saivat tarpeelliset tavarat hankittua kaupasta. Vanha mies sanoi, että hän kyllä huolehtisi talosta ja pihan töistä, että nuorempi voisi käydä katsomassa taas muita alueita. Miten ne sopivat viljelyyn tai muuhun käyttöön? Ja he olivat jo puhuneet lampaiden hankkimisesta, vanha mies kertoi, että hänellä oli ollut aikoinaan paljon lampaita, mutta sitten hän ei enää jaksanut kulkea niiden mukana laitumilla. Siksi oli helpompi luopua isosta laumasta, ja pitää lähinnä vain muutamaa kanaa pihapiirissä. Hän ei paljoa ollut tarvinnut elämiseen yksin ollessaan.

Mies pakkasi mukaansa hiukan ruokaa, ja juomaa pulloon. Hän oli tarkastanut tilan paperit, ja hän tiesi, minne hänen tänään kannatti mennä. Matka ei ollut kauhean pitkä, mutta siellä oli ehkä jyrkkiä rinteitä ja mäkiä, ja häneltä kuluisi enemmän aikaa kuin tasaisella maalla kävelyyn. Mies lähti kohta aamiaisen jälkeen hyväntuulisena matkaan.

Hän oli kävellyt jo parisen tuntia, ja hän oli kuunnellut ääniä nyt. Hän oli jättänyt kuuntelun päälle, ja ehkä se johtui luonnon hiljaisuudesta. Ilma oli selkeä, eikä tuullut juuri lainkaan. Hän laskeutui alas solaan, ja hän huomasi äänien vaimenevan siten, että hän juuri ja juuri kuuli ne. Taas hän nousi ylöspäin ja oli korkeammalla rinteellä, ja äänet kuuluivat taas paremmin. Hän ihmetteli asiaa, ja tajusi, ettei hän ollut aikaisemmin kiinnittänyt huomiota äänien voimakkuuteen tai kuulemiseensa. Hän ajatteli, että ehkä luonnon hiljaisuus ja hiljaisemmat kohdat saivat äänetkin hiljaisemmiksi, tai joku muu vaikutti äänien kuuluvuuteen.

Nyt hän tietoisesti tarkkaili asiaa ja aina laakson pohjalla hän oli jotenkin hiljaisemmalla alueella. Äänet reagoivat maastoin muotoihin, ja se oli hänestä outoa. Hän ei ymmärtänyt asiaa. Mutta keneltäkään hän ei voisi kysyä asioista, kukapa pitäisi tällaista asiaa jotenkin realistisena tai ymmärrettävänä!

Hiljainen tappaja

Ja mitä enemmän mies mietti sanoja ja tapahtumia, sitä enemmän hän ymmärsi, että vain pari kirjainta erotti sanoja ja niiden merkitys oli toinen. Ihminen saatiin kuulostamaan harhaiselta ja mielipuoliselta vain vaihtamalla kirjain tai kaksi, ja silloin hänen puheestaan voitiin tehdä aivan toisenlainen asia. Nyt hän ymmärsi, että hänen työssään asiat olivat voineet olla toisin, hän ei tiennyt, miten joku toinen sai kuormasta tavaroita, joita oli tilattu toisen ihmisen toimesta. Mutta asia ei ollut hyvä hänen työnantajansa suhteen, joku oli vääryydellä saanut ilmaiseksi toiselle ihmiselle luvattuja tuotteita, tai sitten kyseessä oli selvä petos. Miten ihminen ei voi puhelimessa tietää, onko ihminen oikea, vai onko se joku toinen, joka pystyy imitoimaan toisen ääntä, niin, ettei voi varmistua toisen äänestä?

Yhä enemmän epävarmuutta ilmeni asioissa. Hän laajensi asiaa oman elinympäristöönsä ja lähipiiriin. Hän oli kokenut niin paljon sellaista, jota hän ei ollut tiennyt tai tuntenut. Hän tiesi, että hän oli vain tavallinen mies, tavallista tavallisempi autonkuljettaja ollut, ja hänet oli pyydetty tekemään jotain sellaista, mitä hän ei olisi suostunut tekemään, jos olisi ymmärtänyt asian vaarallisuuden ja vakavuudeen.

Mikä uhka siinä oli ollut myös hänelle ja miten hän oli pelastunut toisen ihmisen toiminan takia? Hänet oli ehkä ajateltu kuolemaan siinä tilanteessa, mutta hän ei ollut kuollut siinä. Oliko joku muu epäonninen  pelastanut hänet, ja hänen sijaan uhrina oli sitten joku toinen. Hän mietti asioita pitkin yötä, eikä hän oikein selviä ajatuksia saanut. Miten ja miksi hän ei ymmärtänyt koko vaarallista tilausta ja koko toimitusta vain joksikin oudoksi ja haittaa aiheuttavaksi? Ihminen on tottunut noudatamaan käskyjä ja toimimaan tilausten perusteella, ja hän oli tunnollinen kuljettaja, ehkä sitä hänen hyväntahtoisuuttaan oli käytetty hyväksi.

Hän ymmärsi, ettei hän koskaan ehkä saisi selville, kuka oli oikea tilaaja, ja miksi hänelle oli määritetty se reitti? Oliko kyseessä joku sabotaasi vai joku vakavampi rikos? Sitä hän ei enää ymmärtänyt, miten se pystyttiin tekemään hänen tavallisen ihmisen toimesta. Hän oli ollut hyväuskoinen hölmö. Hänen olisi pitänyt tajuta vaarat ja reitti, ja mitä sinä päivänä tapahtui siinä paikassa. Miksi hän ei ajatellut sitä?

Hänet oli saatu rakastumaan huijariin. Se ajatus oli päällimmäisenä. Hän toimi omien tarpeidensa mukaan. Mitä hän kaipasi vaimonsa kuoleman jälkeen? Hänen tarpeitaan ja heikkouttaan oman elämänsä takia oli käytetty hyväksi, ja siten hänet oli saatu toimimaan jonkun muun suunnitelman mukaan.

Hiljainen tappaja

Mies kuuli yhä jatkuvasti ääniä. Välillä ne olivat hiljaa joskus yöllä, kun hän heräsi. Hän ajatteli, että henget ovat ehkä nukahtaneet, eivätkä ole huomanneet, että hän on herännyt. Mutta hetken kuluttua ne alkoivat taas puhua. Puhe oli useimmiten joutavanpäiväistä, eikä siinä ollut juuri mitään uutta, ikään kuin kaikki polkisi paikoillaan. Asiat eivät olleet muuttuneet asioissa, mies oli ihan yhtä huono kuin aikaisemminkin. Kiroilua ja ilkkumista, pilkkaamista ja vanhojen asioiden penkomista, kuinka hän oli ollut tyhmä ja huono, sitä hän kuuli alati.

Mies muisteli alkuaikoja, kun hän alkoi kuulemaan ääniä. Hän muisti, miten muut ihmiset olivat puhuneet hänestä, mutta kun hän oli tullut huoneeseen, he olivatkin puhuneet jostakin muusta. Hän oli huomannut saman asian, kun vanhan miehen luona oli käynyt väkeä kylästä. Tuntui kuin he olisivat puhuneet hänestä, mutta hän huomasi, että he keskustelivatkin vanhan miehen asioista. Hän ymmärsi, että jotenkin hän kuuli asioita väärin. Hän ymmärsi, että hän oli varmaan kuullut asiat väärin jo alunperinkin. Ehkä ne työkaverit eivät olleetkaan puhuneet pahaa hänestä. Ehkä tämä toimi myös päinvastoin, ehkä ne työkaverit kuulivat hänen puheensa väärin. Jotain erikoista oli äänissä, se oli yhä selvempää hänelle!

Hän ei antanut enää sanojen satuttaa itseään. Hän ymmärsi, että väärin kuultuina asiat muuttuivat oudoiksi ja ehkä väärinkäsitykset olivat useissa tapauksissa olleet huonoja. Hän ymmärsi, että hänen piti vain varmistaa aina asiat pariin kertaan jatkossakin, näin hän välttyisi väärinkäsityksiltä. Hän tiesi, että jotain muutakin oli tapahtunut. Hän ymmärsi, että naapurien äänet eivät olleet ehkä häntä arvostelevia. Hekin ehkä olivat kuulleet hänen sanansa väärin.

Vanha mies oli aamulla valittanut selkäänsä, ja hän joi teensä nopeasti ja meni huilaamaan sänkyynsä. Hän halusi olla lämpimässä peittojen alla. Hän arveli kylmien tuulien ja sateen tehneen hänen selkänsä huonommaksi. Hän ei ollut enää kävellyt paljonkaan ulkona viime viikkoina. Vanha mies yritti kuitenkin tehdä pieniä kävelylenkkejä tilan pihapiirissä, aina kun sää salli. Hiljaa hän oli edennyt pienin askelin, mutta nyt hän ei päässyt kunnolla ulos selkänsä takia.

Mies yritti lämmittää rakennusta, ja hän oli korjannut vuotavaa kattoa, sekä tehnyt lisää polttopuita. Tänään ei kannattanut kauaksi lähteä, koska sade ja tuuli tekivät päivästä harmaan ja kylmän. Mies päätti kuitenkin yrittää tehdä rakennusten korjausta niin hyvin kuin hän pystyi. Hän oli kävellyt paljon viime aikoina, ja tuntui hyvältä viettää nyt aikaa pihapiirissä. Hänestä oli myös enemmän seuraa vanhukselle.

Vanheneminen

Myönteistä ja hyvää,
toivoa sopii kiitosta,
eletystä elämästä,
niistä kaikista päivistä,
että on saanut olla läsnä.

Kohtaamisia joka päivä,
elämä on vain yksittäisiä päiviä,
eikä kukaan voi pysäyttää,
sitä kehitystä elämässä,
että vanhenemme joka päivä.

On hyväksyttävä tämä aika,
joka on annettu kullekin,
eikä voi jäädä kiinni,
niihin menneisiin päiviin,
vaan otettava uusi päivä vastaan.

Tulisinko viisaammaksi,
kun tulen yhä vanhemmaksi,
sitä tuskin itse voin sanoa,
tulen vain tietoisemmaksi,
siitä että aika on rajallinen.

Hiljainen tappaja

Viime päivinä mies oli kulkenut pitkin vuoren rinteitä ja pieniä metsiköitä. Hän oli tarkastellut liki jokaisen kolkan tulevasta maatilastaan. Hän ymmärsi, että alue oli laaja, ja oli paljon sellaista, jota hän ei ollut koskaan edes ajatellut omistavansa. Osaisiko hän viljellä maata, tai hoitaa karjaa, olisiko hän kyllin hyvä elämään tilalla? Saisiko hän koskaan kaipaamaansa perhettä, ja kuka joskus jatkaisi tilanpitoa, kun häntä ei enää olisi?

Hän mietti kovasti asioita, ja hän oli usein hiljaa, ja kulki tarkasti tutkien maastoa. Hän mietti, seurasiko joku häntä jotenkin? Hän usein tunsi, että häntä seurattiin jotenkin, mutta hän ei voinut ymmärtää, miten joku pystyisi häntä seuraamaan. Häntä vaivasi vatsavaivat usein, ja hän kävi tarpeillaan monta kertaa metsässä päivän aikana. Hän ei tiennyt, miksi häntä vaivasi outo levottomuus, ja hän näki outoja unia öisin. Hän heräsi monta kertaa yössä, ja unet valvottivat häntä välillä. Hän oli unissa avuton, ja pulassa omissa asioissaan. Hän näki myös naisen ilkkuvan hänelle, ja hänen entisiä työkavereitaan, ihmisiä hänen entisestä elämästään. Hän näki jopa äitinsä ja isänsä joskus unessaan, ja heilläkin oli unessa riitoja ja erimielisyyksiä.

Usein hän mietti aamulla, mitä pahaa hän oli tehnyt elämässään, että hän näin vaikeita asioita näki unessaan. Hän unohti kuitenkin pian unet, eikä muistanut enää myöhemmin näkemiään unia. Sama toistui taas monena yönä, ja hän oli välillä tuskainen, mutta runsas ulkoilu piti huolen, että hän nukahti aina uudestaan. Hän ymmärsi, että oli kuin joku riivaisi häntä, jopa hänen nukkuessaan.

Hän mietti myös, seuraisiko kaikki häntä hänen kuolemansa jälkeen. Mies ei uskaltanut puhua vanhalle miehelle mitään omista kokemuksistaan. Hän mietti, seuraisiko kaikki häntä hänen kuolemansa jälkeenkin, eikä hän tiennyt vastausta. Hän ajatteli, että joku ehkä pystyisi ymmärtämään hänen elämäänsä myöhemmin, ja hän  päätti, että hän kirjoittaa muistiin kaikki tapahtuneet, siten  kuin ne hänelle ovat tapahtuneet. Ehkä ihmiset ymmärtäisivät tapahtumat sadan vuoden päästä, sen kaiken outouden, ja ruumiilliset ja henkiset tuntemukset, jotka olivat saaneet hänet pauloihinsa. Miten kaikki oli tapahtunut?

Hän keitti aamuisin teetä ja joi usein hiljaa mietiskellen sitä vanhuksen kanssa. Vanhus jutteli yhä enemmän hänelle kaikesta tapahtuneesta omassa elämässään. Mies ymmärsi, että vanhus piti häntä niin läheisenä ihmisenä nyt itselleen, että hän saisi tietää vanhuksen ajatukset ja menneen elämän salaisuudet, joita hän ei ehkä ole kertonut kenellekään aikaisemmin. Oli kuin jokin side heidän välillään, eikä heidän edes tarvinnut enää paljon puhua keskenään, he vain viettivät aikaansa yhdessä ja rauha vallitsi heidän huoneessaan. Mies tunsi olevansa siunattu jollakin tavalla. Hän tunsi samalla, että jotain pahaa oli tapahtunut, mutta hän oli saanut hyvitystä erikoisella tavalla. Hän oli rauhallinen ja luottavainen, vaikka tapahtumat kummittelivat yhä hänen unissa ja hänen elämässään.

Perässähiihtäjä

Siinä hän meni,
mustapunaiset lenkkarit,
urheiluasuun pukeutuneena,
parrakas urheilullinen mies,
sauvat vinhasti viuhkuen,
ihan kuin hän olisi vihainen,
ja sinä jatkoit vain matkaa,
oikopolkua myöten.

Ymmärsit myähemmin,
että kohtasit hänet uudestaan,
siinä hän tuli sauvoja heilutellen,
ja kun hän tuli kolmannen kerran vastaan,
ymmärsit minkä lenkin hän kiersi,
hän pisti kännykän soimaan,
ettet kuulisi lintuja siinä kohdassa,
tai että odottamasi lintu pelkäisi,
etkä saisi havaintoa siitä.

Ei hän vastannut puhelimeen,
jatkoi vain vihaista sauvojen heiluttelua,
ja kulki vimmaisesti eteenpäin,
ja ihmettelit ääneen kolmatta tapaamista,
mutta ymmärsit silloin hyvin,
että muut ihmiset eivät ymmärtäneet,
kun sanoit, että näet hänet jo kolmannen kerran.

Ei hän sinua enää häirinnyt,
olit jo tottunut tuohon tekniikkaan,
jota kaasuvalotukseksi kutsutaan,
tapaat ihmisiä, jotka valokuvaavat sinua,
tai tekevät jotain omituista sinun kohdalla,
saadaksesi sinut hämilleen siinä tilanteessa,
tai häiritäkseen sinun keskittymistä.

Vajaita hetkiä

Yksinäisyyttä ei pääse pakoon,
on vain tyydyttävä radion,
tai television seuraan,
huomaa elämän kaventuneen,
ja jääneen yksin ilman puolisoa,
kaukana asuvat lapset,
ehkä muutkin sukulaiset.

On vain odotettava hoitajia,
tulevatko he ajallaan,
joskus tunnin tai kaksi myöhässä,
ja ovat liian kiireisiä työssään,
lääkkeet, ruoka, juoma,
tiski, puhtaanapito,
vaatehuolto, sängyn petaus,
ehkä vaipatkin vaihdettava.

Kaikki se saa kestää,
vain sen 10-20 minuuttia,
siinä on haastetta päivään,
tuskin ehtii muuta,
kuin tervehtiä tullessa,
ja hyvästellä lähtiessä!