Mies oli keittänyt aamuteen ja laittanut sen tarjolle. Vanha mies heräsi kohta ja tuli aamupalalle. Hän tuntui olevan virkeämpi kuin eilen. Hän sanoi, että sää on vaihtumassa. Niinhän se olikin, taivas oli seljennyt ja pilvet olivat väistyneet. Miehet juttelivat tavalliseen tapaan aamulla, ja nuorempi mies katsoi, että kaikki oli kunnossa ruokien suhteen. He keskustelivat tilasta ja metsistä. Nuorempi mies sanoi, että tänään olisi hyvä päivä vielä käydä kauempana katsomassa metsää. Hän oli tuonut paljon polttopuita lähempää, ja ehkä niitä olisi myös kauempanakin. Hän ymmärsi, että huonot ja kaatuneet puut voisi käyttää polttopuina.
Vanha mies ei vastustellut ideaa. Hän oli enemmänkin innoissaan nuoremman miehen palosta tehdä kaikkia tilan töitä ja kiitteli ahkeruutta, jolla kaikki tilan työt oli tehty. Ja heillä oli ollut puita ja ruokaa kylliksi, jopa niin paljon, että he olivat voineet vaihtaa tuotteita kyläläisten kanssa ja saaneet vähän rahaakin, että saivat tarpeelliset tavarat hankittua kaupasta. Vanha mies sanoi, että hän kyllä huolehtisi talosta ja pihan töistä, että nuorempi voisi käydä katsomassa taas muita alueita. Miten ne sopivat viljelyyn tai muuhun käyttöön? Ja he olivat jo puhuneet lampaiden hankkimisesta, vanha mies kertoi, että hänellä oli ollut aikoinaan paljon lampaita, mutta sitten hän ei enää jaksanut kulkea niiden mukana laitumilla. Siksi oli helpompi luopua isosta laumasta, ja pitää lähinnä vain muutamaa kanaa pihapiirissä. Hän ei paljoa ollut tarvinnut elämiseen yksin ollessaan.
Mies pakkasi mukaansa hiukan ruokaa, ja juomaa pulloon. Hän oli tarkastanut tilan paperit, ja hän tiesi, minne hänen tänään kannatti mennä. Matka ei ollut kauhean pitkä, mutta siellä oli ehkä jyrkkiä rinteitä ja mäkiä, ja häneltä kuluisi enemmän aikaa kuin tasaisella maalla kävelyyn. Mies lähti kohta aamiaisen jälkeen hyväntuulisena matkaan.
Hän oli kävellyt jo parisen tuntia, ja hän oli kuunnellut ääniä nyt. Hän oli jättänyt kuuntelun päälle, ja ehkä se johtui luonnon hiljaisuudesta. Ilma oli selkeä, eikä tuullut juuri lainkaan. Hän laskeutui alas solaan, ja hän huomasi äänien vaimenevan siten, että hän juuri ja juuri kuuli ne. Taas hän nousi ylöspäin ja oli korkeammalla rinteellä, ja äänet kuuluivat taas paremmin. Hän ihmetteli asiaa, ja tajusi, ettei hän ollut aikaisemmin kiinnittänyt huomiota äänien voimakkuuteen tai kuulemiseensa. Hän ajatteli, että ehkä luonnon hiljaisuus ja hiljaisemmat kohdat saivat äänetkin hiljaisemmiksi, tai joku muu vaikutti äänien kuuluvuuteen.
Nyt hän tietoisesti tarkkaili asiaa ja aina laakson pohjalla hän oli jotenkin hiljaisemmalla alueella. Äänet reagoivat maastoin muotoihin, ja se oli hänestä outoa. Hän ei ymmärtänyt asiaa. Mutta keneltäkään hän ei voisi kysyä asioista, kukapa pitäisi tällaista asiaa jotenkin realistisena tai ymmärrettävänä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti