Viime päivinä mies oli kulkenut pitkin vuoren rinteitä ja pieniä metsiköitä. Hän oli tarkastellut liki jokaisen kolkan tulevasta maatilastaan. Hän ymmärsi, että alue oli laaja, ja oli paljon sellaista, jota hän ei ollut koskaan edes ajatellut omistavansa. Osaisiko hän viljellä maata, tai hoitaa karjaa, olisiko hän kyllin hyvä elämään tilalla? Saisiko hän koskaan kaipaamaansa perhettä, ja kuka joskus jatkaisi tilanpitoa, kun häntä ei enää olisi?
Hän mietti kovasti asioita, ja hän oli usein hiljaa, ja kulki tarkasti tutkien maastoa. Hän mietti, seurasiko joku häntä jotenkin? Hän usein tunsi, että häntä seurattiin jotenkin, mutta hän ei voinut ymmärtää, miten joku pystyisi häntä seuraamaan. Häntä vaivasi vatsavaivat usein, ja hän kävi tarpeillaan monta kertaa metsässä päivän aikana. Hän ei tiennyt, miksi häntä vaivasi outo levottomuus, ja hän näki outoja unia öisin. Hän heräsi monta kertaa yössä, ja unet valvottivat häntä välillä. Hän oli unissa avuton, ja pulassa omissa asioissaan. Hän näki myös naisen ilkkuvan hänelle, ja hänen entisiä työkavereitaan, ihmisiä hänen entisestä elämästään. Hän näki jopa äitinsä ja isänsä joskus unessaan, ja heilläkin oli unessa riitoja ja erimielisyyksiä.
Usein hän mietti aamulla, mitä pahaa hän oli tehnyt elämässään, että hän näin vaikeita asioita näki unessaan. Hän unohti kuitenkin pian unet, eikä muistanut enää myöhemmin näkemiään unia. Sama toistui taas monena yönä, ja hän oli välillä tuskainen, mutta runsas ulkoilu piti huolen, että hän nukahti aina uudestaan. Hän ymmärsi, että oli kuin joku riivaisi häntä, jopa hänen nukkuessaan.
Hän mietti myös, seuraisiko kaikki häntä hänen kuolemansa jälkeen. Mies ei uskaltanut puhua vanhalle miehelle mitään omista kokemuksistaan. Hän mietti, seuraisiko kaikki häntä hänen kuolemansa jälkeenkin, eikä hän tiennyt vastausta. Hän ajatteli, että joku ehkä pystyisi ymmärtämään hänen elämäänsä myöhemmin, ja hän päätti, että hän kirjoittaa muistiin kaikki tapahtuneet, siten kuin ne hänelle ovat tapahtuneet. Ehkä ihmiset ymmärtäisivät tapahtumat sadan vuoden päästä, sen kaiken outouden, ja ruumiilliset ja henkiset tuntemukset, jotka olivat saaneet hänet pauloihinsa. Miten kaikki oli tapahtunut?
Hän keitti aamuisin teetä ja joi usein hiljaa mietiskellen sitä vanhuksen kanssa. Vanhus jutteli yhä enemmän hänelle kaikesta tapahtuneesta omassa elämässään. Mies ymmärsi, että vanhus piti häntä niin läheisenä ihmisenä nyt itselleen, että hän saisi tietää vanhuksen ajatukset ja menneen elämän salaisuudet, joita hän ei ehkä ole kertonut kenellekään aikaisemmin. Oli kuin jokin side heidän välillään, eikä heidän edes tarvinnut enää paljon puhua keskenään, he vain viettivät aikaansa yhdessä ja rauha vallitsi heidän huoneessaan. Mies tunsi olevansa siunattu jollakin tavalla. Hän tunsi samalla, että jotain pahaa oli tapahtunut, mutta hän oli saanut hyvitystä erikoisella tavalla. Hän oli rauhallinen ja luottavainen, vaikka tapahtumat kummittelivat yhä hänen unissa ja hänen elämässään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti