Hetken verran täällä olla saan,
niin paljon tekemättä jää.
Sanat tuntuu turhilta,
sanomatta kaikki kaunis jää.
Ei ajan siivin,
ei huoleton olla voi.
Kaiken hetkeksi ehkä unohdan,
unelmien orja olen.
Siipeni eivät vielä kanna,
kuitenkin toivoisin,
että löytäisin sinut,
kantaisit minut pois.
Kuihtuu kauneus,
jää nuoruus,
ajan myötä vanhenen.
Niin toivon,
että jotain oppisin,
jotaan aikaan saisin.
Jotain tänne jättää voisin,
silloin kun olen pois.
Kaikki joutuu joskus erkanemaan,
vaan kaukana kai se vielä on,
niin moni ajattelee,
minäkin.
Huominen voi kaiken muuttaa,
vaan niin paljon taakse jäi.
Tuskan tunnen,
niin rakastan.
Vaan vääriin sanat vaihtuu,
en itsekään ymmärtää voi.
Runon virran tulvivan tiedän,
jossain sykkii sydänkin,
auttaa tahtoisin niin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti