Yön
unissa luokseni palaat,
päivät
eivät siihen riittäneet,
tulit ja
olit kanssani,
kaikki
oli kuten ennenkin,
rakastin
sinua unessani,
kuten
rakastan sinua nyt,
ja
sinäkin rakastit minua.
Rakastathan
minua muutenkin,
eikä
sitä tunnetta voi kieltää,
sillä
teoissamme ne näkyvät,
ja
anteeksi virheemme annamme,
sillä
aika parantaa haavat,
uskon
sen kirkkaammin nyt,
kun
huomaan kaiken selvimmin.
Olin
jossain harhaisuudessa,
pilviverhon
takana kaukaisuudessa,
enkä
sumuisin silmin nähnyt,
että se
tärkein oli lähelläni,
siinä
ihan vieressä koko ajan,
mutta en
löytänyt luoksesi.
Mutta
nyt tiedän kaiken,
kaikki
minulle tapahtui,
kuinka
harhailin jossain muualla,
mitä ei
olemassa ole ollutkaan,
ja se
vierestäni olisi löytynyt,
jos
olisin osannut oikein katsoa,
ja etsiä
siinä tilassa ja ajassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti