Joskus voisi nähdä,
keijujen tanssia kesäniityllä,
kun usva peittää pellot,
ja hauras valo loistaa,
kaukaa metsän takaa,
hentoja kastepisaroita,
kimmeltää kasvien lehdillä,
usvassa kesäyön ilmassa,
virittelevät hentoja harsoja,
päivänkakkaroiden ylle,
kuvioivat hämähäkin seittejä,
eikä taivaalla ole pilviä.
Kuulaus hohtaa yössä,
kirkkaana kaukainen taivaanranta,
loistavat tuhannet kukat,
ja keijut tanssivat yössä,
on vain hiljainen yön hetki,
vaimeana lintujen laulu soi,
ja pian kaikki haihtuu,
keijut, kaste ja usva pois,
auringon säteet kuivattavat,
kastepisarat tippuvat maahan,
ja hentoinen tuulen vire,
tuo pilvien hattaroita.
Taivas puhkeaa kukkaan,
väriloistoonsa kauneimpaan,
auringon kiirehtiessä esiin,
vaaleanpunaiset pilvet,
pian kullankeltaiset,
ja kohta valkoiset vain,
on kesäyön taiat poissa,
ei keijuista jälkeäkään,
ja yön usva on vain haave,
kuvajainen jostain muusta,
mielikuvituksen peittona,
niin kuin keijut kesäniityllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti