Kuutamoyössä

Polku on tallattu,

umpihankeen,

kuun hohde,

välkehtii hangella,

värjää kinokset.

Kuu loistaa taivaalla,

yritän tavoittaa taivasta,

olla kirkkaana pohjantähtenä,

tuikkia valoa pimeään yöhön,

keskelle valkeitten hankien.

Kuu luo kalpeat varjonsa,

värjäten varjopaikat,

sinisillä sävyillä.

Yö tummenee,

ja hanki kalpenee,

kuutamossa kaikki sinertyvät,

lempeä päivänvalo,

on varjo vain,

muuttunut kylmäksi.

Siniset hopeiset reunukset,

iltapilvillä on,

kuu heittää jo pitkät varjot,

kulkijan poluille.

Kuusikon synkkyys,

päivä painunut pois,

yö tummenee,

ja hanki hohtaa.