Talvimetsän taikaa 2

Talvimetsän taikaa

Vaiti on metsä silloin,

kun tyyni on talvi-ilta,

hentoina nousevat heinät,

lumesta kurottelevat tupsut,

hangella hohtaa kuun valo.

Timanttien lailla tuikkivat koivut,

oksien huurre on unelmahöttöä,

vangitsee katseen taivaalle,

eikä kylmyys tunnu silloin,

kun katselee sinisistä hämärää.

Katselee lumoutuneena,

näkee salaperäisyyden,

ja varjoja puiden takana,

taianomaisena talvimetsä,

se kätkee elämän sisäänsä.

Se elää talvenkin keskellä,

ja herää kukoistukseen keväällä,

kesällä kaikki siellä kukkii,

syksyllä luonto luopuu kesästä,

ja odottaa taas talven tuloa.