Sateinen päivä,
raskaat, harmaat pilvet,
tihuuttava taivas,
enkä aurinkoa sieltä löydä.
Kadut ovat harmaita,
puut alastomia sateessa,
tuuli tunkee iholle,
pisarat kastelevat kasvoni.
Yhä rakastan häntä,
vaikka sisälle hänen sieluunsa,
eivät sanani koskaan pääse,
suljettu se on minulta.
Kun katson harmautta,
en toivoani menetä,
sillä sielussani rakkaus soi,
vailla vastausta silti se soi.
Jotain jäljelle mieleeni jäi,
vaikka paljon pyyhin pois,
mutta rakkauttani en,
vain se jäljelle jäi.
Yksin ajatuksieni kanssa,
jakaa kaikkea en saata,
eikä vapautta sieluni saa,
sillä siellä on salaisuus.
Mutta rakkautta en hylännyt,
enkä tiedä miksi näin tein,
miten elämäni rakensin,
sitä käsittää hän ei voi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti