Sateisten sumuisten päivien virta,
syksyn myrskyjen hetket,
sateen ropinat peltikatoilla,
ja usvaiset maisemat,
mielen täyttävät elämän sumut,
eikä tiedä tulevasta,
odottaa talviunta,
kuten eläimet nukkuvat,
koko pitkän talven,
herätäkseen uuteen valoon,
joka keväällä koittaa.
Samalla tavalla me ihmiset,
välillä tarvitsemme lepoa,
aikaa vain ajatella,
ja kysellä merkityksiä,
oman mielemme tilaa,
hetkittäin sumussa olleita,
välillä valoon pyrkiviä,
loputonta ajatusten virtaa,
silloin keskeytykset ovat tarpeen,
ymmärtääksemme mitä elämä on,
tajutaksemme että olemme toisia
varten,
vain antautumalla toisillemme,
voimme saa jotain itsellemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti