Minun sieluni on murheista vapaa,
liidän sisäisillä siivilläni,
olen ollut pimeässä huoneessa,
ja karannut avaimen reiästä.
Minulla on ajatuksen vapaus,
ja se antaa paljon mahdollisuuksia,
elää jollakin toisella tavalla,
kuin tavanomaisia harmaita päiviä.
Minä voisin olla sinisellä taivaalla,
se likaisen valkoinen lokki,
joka ei tiedä kevätsäässä,
lentäisikö pohjoiseen tai etelään.
Meille on suotu valinnanvapaus,
elää elämäämme oikein tai väärin,
mutta kuka määrittelee sen,
mikä on kulloinkin oikea tai väärä tapa?
Otan vain päivän tai hetken kerrallaan,
elän vain sen hetkisen tiedon varassa,
sillä tulevia päiviä ei kannata murehtia,
jokainen päivä tullee sellaisena kuin tullakseen.
Elämä on hento säie narua,
jota voi katkaista tai vetää,
kerältä jonka päätä ei löydä,
ja joskus on mennyt umpisolmuun.
Mutta aikaa on aina tarpeeksi,
ratkaisut löytyvät aikanaan,
ilman että itse edes niitä miettisin,
sillä joku muu voima niitä antaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti