Harjun korkeimmalla kohdalla,
auringon paisteessa,
siintää Leppäveden selkä,
pienet saaret siellä,
ja kaukana sininen taivaanranta.
Ikuisuutta ihailen,
ja ajattelen iättömyyttä,
olen kuin nuori jälleen,
ja uudesti syntynyt,
olen saanut luomisen lahjan.
Minua eivät maalliset kahlitse,
sillä olen yhä useammin taivaassa,
oma suojelusenkelini on läsnä,
ja tunnen hänen hipaisunsa,
kuin kevyen tuulenpuuskan,
kostealla poskella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti