Tänään ajattelin toimia toisin,
kokeilla uusia ajatuksia,
ja pohtia menneitä vuosia,
muistella edesmenneitä.
Kevät tuo mieleen äidin,
äitienpäivänä oltiin yhdessä,
koko iso suku koolla,
lapset ja lapsenlapset.
Oma äiti on tärkein,
hänen muistonsa elää,
vielä vuosia muistoissa,
eikä ehkä koskaan häivy.
Unohtaminen on inhimillistä,
mistä saisi olla kiitollinen,
ja mitä pitäisi muistaa,
että elämä on tässä ja nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti