Erilaisuus

Kun kohtaa täysin erilaista,
se voi olla jollekin vaikea hyväksyä,
mutta huomaan miten hyvä asia se on,
en olekaan vain se outo ja hullu ihminen,
vaan olen vain suureen joukkoon kuuluva,
omine omituisine tapoineni ja ulkomuotoineni.

Niin paljon on erilaisuutta,
että se on pakko hyväksyä,
jos haluaa selvitä täällä,
ei voi kuvitella elävänsä samalla tavalla,
kuin mihin on tottunut Suomessa,
tai länsimaissa elämään.

On hyväksyttävä sähköttömät kylät,
huonokuntoiset savimajat,
ihmisten risaiset ja likaiset vaatteet,
että heilläkin silmissään katse,
ja he tervehtivät, hymyilevät,
jos itse heille hymyilet.


Täällä olisi minunkin helpompi elää,
en olisi mikään outo ja omituinen,
minua ei kukaan katsoisi kieroon,
eikä minua arvosteltaisi yhtä ankarasti,
kuulisin ehkä lempeämpiä sanoja,
kuin kukaan koskaan minulle sanoisi,
siellä kivikovassa ja ankarassa Suomessa,
jos ei löydy oikeaa lähimmäisen rakkautta,
eikä hyväksyntää kaikille ihmisille!