Jos jokaiselle päivälle löytää merkityksen,
elämässä on kaikki silloin hyvin,
mutta jos taas miettii vain miten selviän,
tämän kahlitun sielun ja ruumiin tuskat,
mitä minä tänään kerron ja valehtelen,
miten minä voisin vapaaksi päästä,
on ihmisen elämällä vähän merkitystä?
Se ei ole hyttysen pissin vertaa kiinnostava,
saati mitenkään ketään ihmistä innostava,
on vain niin vajaita päiviä ja tyhjiä hetkiä,
ammottavaa sielun turvotusta ja tyhjyyttä,
ettei siihen voi sanoja edes löytää.
Katselee vain muiden hullujen toimintaa,
kuuntelee korvat höröllä tapahtuisiko jotain,
josta saisi miettimisen aihetta ja tapahtumia,
tähän vihon viimeiseen kahlittuun elämään,
jossa ei voi muuta kuin laskea sekunteja.
Onneksi keksii käsitöiden tekemisen,
tänään minä virkkaan tällaisen kuvion,
teen tästä väristä uuden neliön,
kokoaa elämästä uutta peittoa,
jossa on vielä joitakin värejä jäljellä,
kun muutoin värit ovat hävinneet,
kuten läheisemmät ihmiset,
kun kukaan ei edes muista olemassaoloa!
Miten elämän merkitys voi olla hukassa,
kukaan ei sitä pysty enää sanomaan,
on vain pelkkä numerosarja sairaalassa,
jossa ei ole mitään mielenkiintoista,
kaikki sinun puhumasi on sinua vastaan,
ja kaikki sinun väärät sanasi ovat tuomiosi,
sinua vastaan on todistettu liian paljon,
että tietäisit edes koko tuomiosi määrää!
Opin vihdoin sen hiljaisuuden,
on vain vaiettava ja valehdeltava kaikesta,
yhä uudestaan oltava kaikesta hiljaa,
siitä mitä ihmiselle voidaan tehdä,
josta vain harvat ihmiset tietävät,
joka on vain hiljaista ja salaista tiedetttä,
jota käytetään vihollisten tuhoamiseen!
2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti