Ihmisissä on joukkovoimaa,
hajoittaa ihmisen sielu kappaleiksi,
repiä hänet ihmisenä riekaleiksi,
tuhota hänen elämänsä kokonaan,
kertomalla hänestä perättömiä juttuja,
levittää sellaisia sanoja,
joita hän ei ole koskaan sanonut!
Miten ihmisen käy yksin,
jos häntä vastassa on suuri joukko,
ei hän voi yksinkertaisesti mitään,
hän on vain alistettu alimmalle tasolle,
hänen osansa on kuin maan matosen,
vajota yhä syvemmälle maan sisään,
eikä kukaan kuule hänen huutoaa,
sieltä kaukaa pimeydestä!
Mutta jos rakastaisimme enemmän,
sallisimme elämän erilaisuutta,
ja ihmisten monimuotoisuutta,
kansallisia, kansainvälisiä,
rodullisia ja uskonnollisa piirteitä,
ja oman kulttuurin tapoja ja perinteitä,
voisimme ehkä pelastaa ihmisiä,
emme tuomitsisi heitä,
vaan oppisimme enemmän,
tästä avarasta maailmastamme,
ja rakkauden sanomasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti