Lennän mielikuvituksen siivin,
yhä uudestaan ja uudestaan,
kauaksi taivaanrannan taakse,
katsomaan maailman ihmeitä.
Kuinka onnellinen ihminen on,
sitä ei lopulta kukaan voi tietää,
vain ihminen voi sisimmässään,
itse sen kaiken ymmärtää,
että hän voi olla onnellinen,
kaikesta ja kaikista vaikeuksista,
ja elämän epätasaisuudesta,
epävarmuudesta huolimatta!
On vain naurettava kaikelle,
yhä uudestaaan ja uudestaan,
ja oltava itse paljon valmiimpi,
fyysisesti ja sanallisesti toimimaan,
että keksii ja hoksaa koko ajan,
uutta ja yllättävää jatkoa kaikelle,
mitä voi mustaksi huumoriksi,
tai oman mielen huumoriksi kutsua,
siinä on päivän pelastus.
Jos on joku paikka kipeänä,
ei kannata kuin ponkaista ylös,
ja lähteä taas liikkeelle päiväksi,
unohtuvat mokomat kivut,
ja saa itselleen paremman mielen,
ja löytää taas jotain uutta,
joka virittää mieltä ylemmäksi!
Kiiruhda siis sinäkin taas,
katsomaan maailman ihmeitä,
älä turhaan jää kotia huolehtimaan,
sillä maailmassa ei murheet lopu,
on vain kohdattava ne itse,
ja oltava valmis kuin sotilas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti