Jatkoaikaa

Mielen matkoja teen,
en voi enää surra,
etten jättäsi elämättä hetkiä,
joita olen lahjaksi saanut.

Jatkoaikaa moni elää,
on tapahtunut ihmeitä,
ja pitää olla kiitollinen,
enhän minä vielä sairastunut,
siihen saattohoitoa vaativaan syöpään!

Kaikki on nähty,
se tuskainen viimeinen matka,
jossa ihminen on hyvin paljas,
ei hän voi peitellä mitään.

Hyvin avuttomaksi on jäänyt,
eikä päivässä ole paljon,
jota voisi tekemiseksi sanoa,
on vain uni ja uni yhä uudelleen.

Muutama sana vaihdettavana,
kun jo silmät painuu kiinni,
ne hetket ovat niin vähäiset,
ettei voi enää pitää elämästä kiinni!

Silloin ymmärtää kaiken,
että on elettävä täysillä,
kun on vielä päivissä mukana,
ja voi itse päättää asioistaan!