jos on myös pimeitä varjoja,
eikä tiedossa enempää,
miten tai miksi elän,
tällaista salattua elämää,
mutta minä kuitenkin elän.
Kohtaan ihmisiä matkalla,
näen tuhansia kasvoja,
olipa se Afrikan savimaja,
on siinäkin oikea ihminen,
joka asuu ja elää,
omaa elämänsä kaarta,
ja voi iloita yhdestä päivästä.
Vain hetki ja päivä,
ova merkityksellisiä,
hetkessä kaikki häviää,
päivässä voi koota omaisuuksia,
mutta sen voi myös menettää.
Onko onnellisempi se köyhä,
savimajassa asuva vanhus,
vai rikas länsimaissa,
siihen ei pysty vastaamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti