Kun taivas ja maa kättelevät,
yö ja päivä toisiaan syleilevät,
ei ole kuin harmaa hetki,
nähdä kaiken katoavan,
ja elämä on poissa.
Koko maailma on katoavaista,
eikä ole kuin hyvä ja paha,
jotka taistelevat loputtomasti,
ihminen jää syrjään kaikesta,
ja elämä on menetetty!
Miten hentoa ja haurasta,
sielun haivenet ovat,
kun ei ole tietoa tulevasta,
eikä selviä jälkiä seurattavana,
näkymätöntä vihollista vastaan!
Tuntee vain pistoina kehossaan,
kipuna omissa luissaan,
kun se luikertelee sisuksiin,
ja vie osan elämästä mennessään,
niin paljon moni on menettänyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti