Lennän yhä korkeammalle,
katsomaan maailman aarteita,
miten sininen on taivas,
vaikka alla olisi harmaa taivas,
vain siellä on avaruutta,
ja kirkasta paistetta.
Minä unelmoin pumpulista,
noista mahtavista vuorista,
enkä jaksa olla ihmettelemättä,
kuin tätä ihmisen pienuutta!
Näen ehkä auringonnousuja,
ja toisinaan auringonlaskuja,
mutta kaikkialla on ylvästä,
ja tunnen olevani irti maasta,
jossakin siellä missä on unelmia,
että maailma on olemassa,
mutta se on vain pieni osa,
kaikesta tästä suuresta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti