on metsät ja maat,
lintujen hiljaiset säkeet,
rastaiden huilut soivat,
ja sieluni lepää tässä,
olen vain ja hengitän,
Minun sieluni ylistää,
kauneudestasi maailma,
näistä kesäyön ihmeistä,
kirkkaasta auringon kajosta,
punaiseksi värjäytyneistä pilvistä,
ne hohtavat yötaivaalla,
kertovat tarinaa elämästä.
Miksi minä surisin,
minun on rauhallista olla,
ja elää tämä hetki tässä,
pysähtyä ilman sanoja,
ilman ihmisten ääniä,
ja vain kuunnella lintuja.
Niissä minun sieluni lepää,
luonnon ja eläinten äänissä,
niissä on elämän pyhyyttä,
kiitän vain korkeampaa.
Ja taivasta voin tavoitella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti