Ne kuuluvat juhannuksen aikaan,
kuovinaaraiden itkut taivaalta,
he muuttavat takaisin etelään,
jättävät poikaset ja puolisonsa,
ehkä tapaavat uudelleen.
Kesä on mennyt heidän osaltaan,
onko ihmisillä samanlaista,
kesä kestää vain hetken,
ja rauhattomuus valtaa mielen.
Halu lähteä aina uudestaan,
eikä se levotonta mieltä paranna,
vaan jatkuu yhä ja aina uudestaan,
sen tunnistaa, että hei taas lähden!
Tunnistaa itsessään tarpeen,
olla koko ajan menossa,
jotta ehtisi elämään enemmän,
ettei aika loppuisi kesken.
Levottoman sielun pohjaton nälkä,
nähdä maailmaa kaikkialla,
ei siihen tautiin ole parannusta,
viikon päästä taas lennän,
jonnekin toiselle mantereelle!
Niinkuin linnutkin lähtevät,
me ihmisetkin lähdemme,
yhä uudestaan etsimään,
elämäämme rauhaa,
ja uusia ajatuksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti