puuttuuko siitä valkeat purjeet,
ja olisinko vain tuuliajolla,
eikä minulla olisi selkeitä suuntia,
etsisin oikeaa rantaa elämän vesillä?
Miten matkani etenisi tässä,
erehdysten ja virheiden meressä,
jossa on vain harvoja hyviä ratkaisuja,
on yritettävä valita paras vaihtoehto,
jos ei ole paljon mistä valita?
Miten minut on tuomittu,
siihen ei sanat ole riittäneet,
enkä ole käsittänyt aina itsekään,
miten minun elämän työni hävinnyt,
ettei minusta kai ihmistä tullutkaan?
Minä yritin tehdä kaikkeni,
että olisin osannut elää oikein,
mutta siihen ei tietoni riittänyt,
että elämässä voidaan harhauttaa,
sillä tuntemattomalla tavalla,
uskomaan johonkin veneeseen,
jota ei oikeasti ole olemassakaan!
Siksi minulta hävisi kaikki,
koko entinen elämäni mitätöitiin,
minusta tuli vain huono äiti ja ihminen,
jonka ei olisi koskaan pitänyt äiti ollakaan,
minusta tuli vain hylky,
joka olisi voinut yhtä hyvin upota,
ja kadota pinnan alle syvyyksiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti