"Hoidettiinko yhtä hyvin"

"Äiti, hoidettiinko meitä muita yhtä hyvin pienenä?"
kysyi kuusivuotias tytär, kun pikkuveljeä hoidin.

Miten sitä lapselle vastaisi tuossa tilanteessa,
ei siinä meinannut kai sanoja löytyä kuin,
että "kaikkia on ainakin yritetty hoitaa yhtä hyvin",
ja vastata siten kaikkiin lapsen tarpeisiin.

Sitten maailma romahtaa,
ja monet vuosikymmeniä tunteneet,
tutut ihmiset ihmettelevät,
eikä sinulla ole mitään oikeuksia,
ja "mitä sinulle on tehty",
"eikö sinua edes kukaan puolusta",
tai "puhu sinun puolestasi",
"kun olit ollut kotiapulaisena,
hoitanut kaikki aina niin hyvin,
lapsetkin",
että voisiko paremmin olla nyt!?

Miten ihminen kärsiikään,
nyt vanhemmiten omasta tyhmyydestään,
siitä ettei tiennyt mistä kaikesta oli kyse,
kun kertoi itselle tehdyistä tapahtumista,
ja siksi on nyt tuomittuna,
ja miten on estetty näkemästä,
oman lapsenlapsen kasvua,
eikä muodostu läheistä suhdetta häneen?

Miten onnistuttiin oikein tekemään kaikki,
että ihminen vielä kaksi vuotta sitten,
stalkattiin sairaalaan neljäksi päiväksi,
ja ilmoitettiin se sosiaalivirastoon,
että nyt se on ns. hullujenhuoneella,
että voitte kirjoittaa siitä kielteisen lausunnon!?