maanantai 29. lokakuuta 2018
Hiljainen tappaja
Hän meni aamusta taas lastaamaan tavaroita. Töihin oli tulossa uusi kuljettaja ja hänen pitäisi opetella kaikki reitit, joita tavaroiden toimittajat ajavat. "Tänään olisi uusi kuljettaja ja apumies ja tulisi nyt tälle reitille, että ota hänet mukaasi", esimies kertoi autonkuljettajalle. "Opeta hänelle kaikki noutopisteet, ja torit, ja kaupat, joihin pitää tavaroita toimittaa."
Miehet tutustuivat lyhyesti toisiinsa, ja pian alkoi matka maaseudun kyliin ja pikkukaupunkeihin, joissa odotettiin uusia myytäviä tavaroita ja elintarvikkeita. Kaikki oli lastattu auton kyytiin ja matka saattoi alkaa. Miehet istuutuivat auton kyytiin, ja he alkoivat kulkea samoja kyliä ja reittiä, jota autonkuljettajan olisi nyt ajettava. Uusi autonkuljettaja yritti painaa mieleensä tiet ja uusien kylien nimet ja reitit.
Autonkuljettaja keskittyi ajamiseen ja puheli välillä hiljaa itsekseen. Hän kuunteli naisen ääntä ja vastaili tälle. Apumies ei kuunnellut, mitä hän sanoi, vaan hän yritti opetella reittiä, eikä hän pitänyt outona toisen puhetta ja usein ihmiset puhuivat itsekseen, joten se oli tuttua hänelle.
Jonkin matkaa ajettuaan autonkuljettaja kertoi naisesta ja heidän suunnitelmistaan. Hän kertoi nähneensä naisen ja naisen puhuvan hänelle autossa. Apumies ihmetteli, ettei hän kuullut mitään. Nainen pyysi autonkuljettjaa kertomaan, että hänellä oli tuhannesosan parempi kuulo ja siksi hän kuuli puheen, vaikka apumies ei kuullutkaan!
Autonkuljettaja kertoi kaikesta, mitä nainen oli puhunut hänelle, ja heidän suunnitelmistaan ja yhteisestä tulevaisuudesta. Hän kertoi naisen puhuvan hänelle aina automatkojen aikana, ja nyt muulloinkin välillä. Nainen oli kaunis ja hän oli nähnyt hänet unessa muutaman kerran, sekä torin laidalla. Mutta he eivät olleet vielä muutoin tavanneet, ja naisen mielestä he sopivat hyvin toisilleen. Nainen oli kehoittanut häntä odottamaan ja hän oli innoissaan uudesta perheestä.
Apumies ei oikein ymmärtänyt, mistä oli kyse, ja hän ei kuullut mitään naisen puhetta. Hän ei oikein uskonut asian olevan totta, mutta ei ymmärtänyt, miksi toinen oli noin innoissaan asiasta ja varma kaikesta. Hän piti autonkuljettajaa outona ja omituisena, mutta ei kysellyt enempää, vaan yritti keskittyä ajoreitin ja paikkojen opiskeluun. Hän päätti olla kuuntelematta autonkuljettajan puheita, ja piti häntä hiukan höpsähtäneenä ressukkana!
Loppumatkan autonkuljettaja ei enää jutellut kovin aktiivisesti naisella, vaan käsitti apumiehen toiveen olla hiljaa. Hän kuunteli naisen puhetta, ja nainen sanoi, ettei tuo toinen mies ymmärtänyt heidän yhteyttä, eikä hänen erikoista kuuloaan. Nainen vakuutti, että he eivät koskaan pääsisi eroon toisistaan, vaan heistä olisi tuleva perhe vielä jonakin päivänä.
Päivä meni hiukan eri tavalla kuin normaalisti, mutta he saapuivat vihdoin takaisin kotikaupunkiinsa. Apumies kiitti opastuksesta ja lähti omaan kotiinsa. Autonkuljettaja vei asiakirjat toimistolle, ja meni myös kotiinsa. Mutta häntä jäi kovasti vaivaamaan hänen erikoinen kuulonsa, olisiko se totta, vai miten oli mahdollista kuulla puhetta?
Miehet tutustuivat lyhyesti toisiinsa, ja pian alkoi matka maaseudun kyliin ja pikkukaupunkeihin, joissa odotettiin uusia myytäviä tavaroita ja elintarvikkeita. Kaikki oli lastattu auton kyytiin ja matka saattoi alkaa. Miehet istuutuivat auton kyytiin, ja he alkoivat kulkea samoja kyliä ja reittiä, jota autonkuljettajan olisi nyt ajettava. Uusi autonkuljettaja yritti painaa mieleensä tiet ja uusien kylien nimet ja reitit.
Autonkuljettaja keskittyi ajamiseen ja puheli välillä hiljaa itsekseen. Hän kuunteli naisen ääntä ja vastaili tälle. Apumies ei kuunnellut, mitä hän sanoi, vaan hän yritti opetella reittiä, eikä hän pitänyt outona toisen puhetta ja usein ihmiset puhuivat itsekseen, joten se oli tuttua hänelle.
Jonkin matkaa ajettuaan autonkuljettaja kertoi naisesta ja heidän suunnitelmistaan. Hän kertoi nähneensä naisen ja naisen puhuvan hänelle autossa. Apumies ihmetteli, ettei hän kuullut mitään. Nainen pyysi autonkuljettjaa kertomaan, että hänellä oli tuhannesosan parempi kuulo ja siksi hän kuuli puheen, vaikka apumies ei kuullutkaan!
Autonkuljettaja kertoi kaikesta, mitä nainen oli puhunut hänelle, ja heidän suunnitelmistaan ja yhteisestä tulevaisuudesta. Hän kertoi naisen puhuvan hänelle aina automatkojen aikana, ja nyt muulloinkin välillä. Nainen oli kaunis ja hän oli nähnyt hänet unessa muutaman kerran, sekä torin laidalla. Mutta he eivät olleet vielä muutoin tavanneet, ja naisen mielestä he sopivat hyvin toisilleen. Nainen oli kehoittanut häntä odottamaan ja hän oli innoissaan uudesta perheestä.
Apumies ei oikein ymmärtänyt, mistä oli kyse, ja hän ei kuullut mitään naisen puhetta. Hän ei oikein uskonut asian olevan totta, mutta ei ymmärtänyt, miksi toinen oli noin innoissaan asiasta ja varma kaikesta. Hän piti autonkuljettajaa outona ja omituisena, mutta ei kysellyt enempää, vaan yritti keskittyä ajoreitin ja paikkojen opiskeluun. Hän päätti olla kuuntelematta autonkuljettajan puheita, ja piti häntä hiukan höpsähtäneenä ressukkana!
Loppumatkan autonkuljettaja ei enää jutellut kovin aktiivisesti naisella, vaan käsitti apumiehen toiveen olla hiljaa. Hän kuunteli naisen puhetta, ja nainen sanoi, ettei tuo toinen mies ymmärtänyt heidän yhteyttä, eikä hänen erikoista kuuloaan. Nainen vakuutti, että he eivät koskaan pääsisi eroon toisistaan, vaan heistä olisi tuleva perhe vielä jonakin päivänä.
Päivä meni hiukan eri tavalla kuin normaalisti, mutta he saapuivat vihdoin takaisin kotikaupunkiinsa. Apumies kiitti opastuksesta ja lähti omaan kotiinsa. Autonkuljettaja vei asiakirjat toimistolle, ja meni myös kotiinsa. Mutta häntä jäi kovasti vaivaamaan hänen erikoinen kuulonsa, olisiko se totta, vai miten oli mahdollista kuulla puhetta?
sunnuntai 28. lokakuuta 2018
Hiljainen tappaja
Tänään oli vapaapäivä. Hän heräsi silti varhain, koska oli tottunut olemaan jalkeilla jo aikaisin aamusta. Hän söi aamiaista ja kuunteli liikenteen ääniä kadulla. Yö oli ollut ihmeellinen, nainen oli puhunut hänelle kauniisti ja kertonut pitävänsä hänestä kovasti. Mies ei tiennyt, mitä hän ei tekisi tuon rakkauden eteen. Hän kulki kuin unessa, ja hän unelmoi uudesta tulevaisuudesta, perheestä ja uudesta mahdollisuudesta mennä naimisiin. Hän ei kertonut naisesta kenellekään, mutta tänään hän päätti kertoa asiasta muille.
Hän oli kävellyt jo pitkän matkaa, ja oli melkein perillä. Hän katsoi torin toiselle puolelle, ja hän näki naisen katsovan itseään portin takaa. Hän näki punaisen huivin ja tummat silmät, mutta hän ei nähnyt kuin naisen pään portin takaa. Hän tunsi naisen katseen ja ajatteli, että vihdoinkin hän näki naisen, joka oli häntä varten. Hän ei tiennyt, mitä olisi tehnyt. Samassa nainen oli jo hävinnyt, kun hän katsoi, näkyikö muita ihmisiä lähellä. Ketään tuttua ei ollut lähellä. Hän ei ehtinyt edes nähdä, mihin nainen hävisi, mutta hän tajusi nähneensä oikean naisen.
Hän meni tuttavien luokse iltapäivällä teelle, ja kertoi, että hänelle oli ilmestynyt unesssa nainen ja hän oli nähnyt naisen kaupungissa. Nainen oli puhunut hänelle usein, ja oli kiinnostunut hänen seurastaan. Tuttavat ihmettelivät tapausta, mutta enempi kuunneltuaan he sanoivat, ettei hän puhunut totta, vaan kaikki oli valhetta. Mies ei antanut periksi. Pian hän lopetti koko teehetken ja lähti sanaakaan sanomatta pois. Hän oli tyrmistynyt ystävien kohtelusta, että häntä pidettiin valehtelijana ja hän puhui palturia. Hän oli kovin tuohtunut asiasta.
Hän käveli ripeästi kotia päin. Torilla hän yritti katsoa kaikkialle nähdäkseen naisen uudelleen, mutta hän ei nähnyt naista enää. Hän meni kotiinsa ja nainen alkoi puhumaan hänelle. Nainen sanoi, että hän oli nähnyt miehen torilla. Ja mies oli nähnyt hänet siellä. Mutta sen jälkeen mies oli lähtenyt torilta pois. Hän tuntui tietävän miehen käynnistä tuttavien luona, ja kertoi, ettei miehen kannata välittää muista ihmisistä. He eivät tiedä mitään.
Mies oli hyvällä tuulella koko loppupäivän. Hän tunsi, että elämässä tulisi tapahtumaan kaikkea hyvää ja hän toivoi, että pian hänellä olisi uusi vaimo, ja hän saisi toivonsa perheen itselleen.
Hän oli kävellyt jo pitkän matkaa, ja oli melkein perillä. Hän katsoi torin toiselle puolelle, ja hän näki naisen katsovan itseään portin takaa. Hän näki punaisen huivin ja tummat silmät, mutta hän ei nähnyt kuin naisen pään portin takaa. Hän tunsi naisen katseen ja ajatteli, että vihdoinkin hän näki naisen, joka oli häntä varten. Hän ei tiennyt, mitä olisi tehnyt. Samassa nainen oli jo hävinnyt, kun hän katsoi, näkyikö muita ihmisiä lähellä. Ketään tuttua ei ollut lähellä. Hän ei ehtinyt edes nähdä, mihin nainen hävisi, mutta hän tajusi nähneensä oikean naisen.
Hän meni tuttavien luokse iltapäivällä teelle, ja kertoi, että hänelle oli ilmestynyt unesssa nainen ja hän oli nähnyt naisen kaupungissa. Nainen oli puhunut hänelle usein, ja oli kiinnostunut hänen seurastaan. Tuttavat ihmettelivät tapausta, mutta enempi kuunneltuaan he sanoivat, ettei hän puhunut totta, vaan kaikki oli valhetta. Mies ei antanut periksi. Pian hän lopetti koko teehetken ja lähti sanaakaan sanomatta pois. Hän oli tyrmistynyt ystävien kohtelusta, että häntä pidettiin valehtelijana ja hän puhui palturia. Hän oli kovin tuohtunut asiasta.
Hän käveli ripeästi kotia päin. Torilla hän yritti katsoa kaikkialle nähdäkseen naisen uudelleen, mutta hän ei nähnyt naista enää. Hän meni kotiinsa ja nainen alkoi puhumaan hänelle. Nainen sanoi, että hän oli nähnyt miehen torilla. Ja mies oli nähnyt hänet siellä. Mutta sen jälkeen mies oli lähtenyt torilta pois. Hän tuntui tietävän miehen käynnistä tuttavien luona, ja kertoi, ettei miehen kannata välittää muista ihmisistä. He eivät tiedä mitään.
Mies oli hyvällä tuulella koko loppupäivän. Hän tunsi, että elämässä tulisi tapahtumaan kaikkea hyvää ja hän toivoi, että pian hänellä olisi uusi vaimo, ja hän saisi toivonsa perheen itselleen.
Yksinäisyys
Ihminen joka joutuu,
monen tapahtuman kohteeksi,
selviäisi parhaiten elämällä yksin,
ja jos ei olisi koskaan puolisoa,
tai lapsia hankkinutkaan,
olisi vain yksin omissa oloissaan,
niin häntä ei tuomittaisi,
vaan hän pystyisi itse selviämään,
kukaan ei tietäisi häirinnästä.
On tullut oltua liian avoin,
kertoessaan kaikista tapahtumista,
joita muut eivät ole uskoneet,
se on perheellisen ihmisen piirre,
ja siinä on erittäin suuret vaarat,
tulla tuomituksi hulluksi,
koko loppuelämänsä ajaksi,
ja suljetuksi siihen rooliin!
Ihmisten kannattaisi miettiä,
onko edes tarpeen avioitua,
tai hankkia lapsia itselleen,
jos on vaarana joutua,
tämän saman kokemaksi,
myöhemmin elämässään?
Jokainen jo koulussa kiusattu,
voi joutua kokemaan saman kohtalon,
sillä kerran kiusattu ihminen,
todennäköisesti on kiusattu koko elämänsä ajan!
monen tapahtuman kohteeksi,
selviäisi parhaiten elämällä yksin,
ja jos ei olisi koskaan puolisoa,
tai lapsia hankkinutkaan,
olisi vain yksin omissa oloissaan,
niin häntä ei tuomittaisi,
vaan hän pystyisi itse selviämään,
kukaan ei tietäisi häirinnästä.
On tullut oltua liian avoin,
kertoessaan kaikista tapahtumista,
joita muut eivät ole uskoneet,
se on perheellisen ihmisen piirre,
ja siinä on erittäin suuret vaarat,
tulla tuomituksi hulluksi,
koko loppuelämänsä ajaksi,
ja suljetuksi siihen rooliin!
Ihmisten kannattaisi miettiä,
onko edes tarpeen avioitua,
tai hankkia lapsia itselleen,
jos on vaarana joutua,
tämän saman kokemaksi,
myöhemmin elämässään?
Jokainen jo koulussa kiusattu,
voi joutua kokemaan saman kohtalon,
sillä kerran kiusattu ihminen,
todennäköisesti on kiusattu koko elämänsä ajan!
lauantai 27. lokakuuta 2018
Hiljainen tappaja
Vuorilla oli satanut lunta. Sade tihuutti taivaalta, ja sumu peitti lumiset huiput. Keli ei ollut liukas, koska tiet olivat sulat alhaalla laaksoissa. Lämmintä oli muutama aste ja koko ympäröivä luonto tuntui vaipuneen lepotilaan. Vain muutama hevonen käveli tien varren niityillä.
Hän oli lähtenyt jo aamulla varhain matkaan. Oli ollut vielä hämärää ja päivä näytti synkältä ja raskaalta tällaisella ilmalla. Hän jatkoi ajamistaan hitaasti, koska tie oli mutkainen ja huono, kuoppia oli kuoppien perään, eikä hän halunnut rikkoa autoa tai tavaroita, ja muuta kuljetettavaa. Hän oli oppinut olemaan varovainen näillä teillä. Varovaisuutta vaadittiin muutoinkin, koska ei voinut tietää, jos hevoskärryillä joku tulisi vastaan, tai olisi eläimiä tiellä. Maaseudulla eläimet saivat liikkua vapaasti, eikä niitä turhat aidat kahlinneet.
Hän ajoi pienen metsän lävitse, ja hän tunsi hengityksensä salpautuvan. Hän yritti juoda vettä pullosta helpottaakseen oloaan, mutta silloin hänen kurkkuunsa sattui, eikä hän pystynyt kunnolla nielemään. Hän unohti hengittää ja kohta häntä alkoi pyörryttämään. Hänen oli pakko pysähtyä tien varteen. Hän nousi autosta ulos, ja raikas ilma tuntui hyvältä hengittää ja pian myös kipu kurkussa loppui. Hän pystyi juomaan tilkan vettä ja olo parani. Hän ihmetteli minkä sairauskohtauksen hän oli saada.
Matkaa oli kuitenkin vielä puolet jäljellä ja hänen oli jatkettava matkaa. Hän hidasti vauhtia, että jos huonous tulisi uudestaan, hän ehtisi pysähtyä ajoissa. Onneksi sade oli loppunut, ja taivasta peittävät pilvet repesivät ja aurinko alkoi paistamaan. Ilma kirkastui ja vuoret olivat kauniita ja kaikki siniset sävyt hehkuivat kirkkaassa valossa. Hän mielensä kirkastui myös ja hän unohti koko kohtauksen.
Naisen ääni sai hänen posket hehkumaan. Hän tunsi suurta rakkautta naista kohtaan, ja odotti tapaavansa naisen piakkoin. Nainen ei kertonut mitään tänään kohtaamisesta. Hän jutteli rauhallisesti vain hyvistä puolista elämässä ja kaikista hyvistä tapahtumista. Hän myös kehoitti kohtaamaan vaikeudet urheasti ja pelotta. Hän oli hyvin luottamusta herättävä ja mies tunsi kovasti haluavansa tavata tuon naisen.
Illalla hän meni taas kotiinsa, eikä hän kauaa jaksanut valvoa. Hän oli väsynyt pitkästä työpäivästä ja nukahti nopeasti uneen. Yöllä hän heräsi naisen puheeseen. Hän oli ihmeissään, kun naisen ääni kuului hänen kodissaan. Hän koki merkillisiä tunteita kehossaan ja oli iloinen naisen äänestä. Hän tunsi olevansa mies jälleen elämänsä kunnossa.
Hän oli lähtenyt jo aamulla varhain matkaan. Oli ollut vielä hämärää ja päivä näytti synkältä ja raskaalta tällaisella ilmalla. Hän jatkoi ajamistaan hitaasti, koska tie oli mutkainen ja huono, kuoppia oli kuoppien perään, eikä hän halunnut rikkoa autoa tai tavaroita, ja muuta kuljetettavaa. Hän oli oppinut olemaan varovainen näillä teillä. Varovaisuutta vaadittiin muutoinkin, koska ei voinut tietää, jos hevoskärryillä joku tulisi vastaan, tai olisi eläimiä tiellä. Maaseudulla eläimet saivat liikkua vapaasti, eikä niitä turhat aidat kahlinneet.
Hän ajoi pienen metsän lävitse, ja hän tunsi hengityksensä salpautuvan. Hän yritti juoda vettä pullosta helpottaakseen oloaan, mutta silloin hänen kurkkuunsa sattui, eikä hän pystynyt kunnolla nielemään. Hän unohti hengittää ja kohta häntä alkoi pyörryttämään. Hänen oli pakko pysähtyä tien varteen. Hän nousi autosta ulos, ja raikas ilma tuntui hyvältä hengittää ja pian myös kipu kurkussa loppui. Hän pystyi juomaan tilkan vettä ja olo parani. Hän ihmetteli minkä sairauskohtauksen hän oli saada.
Matkaa oli kuitenkin vielä puolet jäljellä ja hänen oli jatkettava matkaa. Hän hidasti vauhtia, että jos huonous tulisi uudestaan, hän ehtisi pysähtyä ajoissa. Onneksi sade oli loppunut, ja taivasta peittävät pilvet repesivät ja aurinko alkoi paistamaan. Ilma kirkastui ja vuoret olivat kauniita ja kaikki siniset sävyt hehkuivat kirkkaassa valossa. Hän mielensä kirkastui myös ja hän unohti koko kohtauksen.
Naisen ääni sai hänen posket hehkumaan. Hän tunsi suurta rakkautta naista kohtaan, ja odotti tapaavansa naisen piakkoin. Nainen ei kertonut mitään tänään kohtaamisesta. Hän jutteli rauhallisesti vain hyvistä puolista elämässä ja kaikista hyvistä tapahtumista. Hän myös kehoitti kohtaamaan vaikeudet urheasti ja pelotta. Hän oli hyvin luottamusta herättävä ja mies tunsi kovasti haluavansa tavata tuon naisen.
Illalla hän meni taas kotiinsa, eikä hän kauaa jaksanut valvoa. Hän oli väsynyt pitkästä työpäivästä ja nukahti nopeasti uneen. Yöllä hän heräsi naisen puheeseen. Hän oli ihmeissään, kun naisen ääni kuului hänen kodissaan. Hän koki merkillisiä tunteita kehossaan ja oli iloinen naisen äänestä. Hän tunsi olevansa mies jälleen elämänsä kunnossa.
Voisinko iloita?
Mutta voisinko iloita,
kukkien sävyistä niityillä,
tavoittaa silmiini perhosten kisailun,
ja kuulla kiurujen sävelet yllä peltojen,
ja olla onnellinen auringonpaisteesta,
ja uudesta päivästä,
olla iloinen siitä onnentunteesta,
jota uusi kesä tuo taas?
Tuntisin leijuvani aikamatkalla,
unessani siellä sinisen taivaan alla,
ja valkoisten pilvien lomassa,
pitsisten lakanoiden alla.
Tahtoisin nukkua väsymyksen pois,
ottaa sen kaiken kauneuden,
kesän lämpöisyyden,
ja lapsuuden onnellisuuden,
ja iloita siitä.
Tuntisin ihollani keskikesän lämmön,
sekä valoisan kesäyön kostean kalpeuden,
sumupilvet kutovat hentoista verkkoa,
niittyjen ylle.
Tahtoisin tavoittaa lintusen siivet,
nousta ilmaan kevyesti liidellen,
ja olla vapaana maan kahleista edes hetkisen,
tuntea sielussani sen.
Samasta kalenterista muistiinpanoja vuosien takaa...
kukkien sävyistä niityillä,
tavoittaa silmiini perhosten kisailun,
ja kuulla kiurujen sävelet yllä peltojen,
ja olla onnellinen auringonpaisteesta,
ja uudesta päivästä,
olla iloinen siitä onnentunteesta,
jota uusi kesä tuo taas?
Tuntisin leijuvani aikamatkalla,
unessani siellä sinisen taivaan alla,
ja valkoisten pilvien lomassa,
pitsisten lakanoiden alla.
Tahtoisin nukkua väsymyksen pois,
ottaa sen kaiken kauneuden,
kesän lämpöisyyden,
ja lapsuuden onnellisuuden,
ja iloita siitä.
Tuntisin ihollani keskikesän lämmön,
sekä valoisan kesäyön kostean kalpeuden,
sumupilvet kutovat hentoista verkkoa,
niittyjen ylle.
Tahtoisin tavoittaa lintusen siivet,
nousta ilmaan kevyesti liidellen,
ja olla vapaana maan kahleista edes hetkisen,
tuntea sielussani sen.
Samasta kalenterista muistiinpanoja vuosien takaa...
perjantai 26. lokakuuta 2018
Lainsuojaton
Minua ihmetyttää tämä systeemi,
oman mielipiteen ilmaiseminen on vaikeaa,
eikä kukaan tiedä tulevasta,
olen hylätty yhteiskunnasta,
minulla ei ole ketään jäljellä enää tässä maassa.
Nyt tiedän sen,
olen lainsuojaton.
Pitäisi hakea turvapaikkaa jostain muualta, mistä?
Ihmiset eivät Suomessa auta,
he ajattelevat vain omaa etuaan,
he ajattelevat vain omaa tilaa,
toisille ei riitä ymmärrystä,
sen ymmärtää, kun tietää,
tämä "pelimaailma" on julma,
kuolemantuomiota julmempi!
Muistiinpanoja vuosien takaa...
oman mielipiteen ilmaiseminen on vaikeaa,
eikä kukaan tiedä tulevasta,
olen hylätty yhteiskunnasta,
minulla ei ole ketään jäljellä enää tässä maassa.
Nyt tiedän sen,
olen lainsuojaton.
Pitäisi hakea turvapaikkaa jostain muualta, mistä?
Ihmiset eivät Suomessa auta,
he ajattelevat vain omaa etuaan,
he ajattelevat vain omaa tilaa,
toisille ei riitä ymmärrystä,
sen ymmärtää, kun tietää,
tämä "pelimaailma" on julma,
kuolemantuomiota julmempi!
Muistiinpanoja vuosien takaa...
Miksi kiusataan?
En tiedä, miksi kiusataan,
en ole koskaan tiennyt,
olen ollut yli vuoden,
ja kuusi kuukautta mukana.
Miksi minua kiusataan,
ehkä olen heikompi,
tunnen olevani huonompi,
ehkä minua ei ole tarkoitettu,
elämään pitkä elämä,
elämään onnellinen elämä.
Nyt tiedän, että olen huono,
olisinpa hyvin tyhmä,
silloin en näkisi asioita,
tiedän, että elämä menee,
eli menen sen mukana.
Muistiinpanoja vuosia sitten...
en ole koskaan tiennyt,
olen ollut yli vuoden,
ja kuusi kuukautta mukana.
Miksi minua kiusataan,
ehkä olen heikompi,
tunnen olevani huonompi,
ehkä minua ei ole tarkoitettu,
elämään pitkä elämä,
elämään onnellinen elämä.
Nyt tiedän, että olen huono,
olisinpa hyvin tyhmä,
silloin en näkisi asioita,
tiedän, että elämä menee,
eli menen sen mukana.
Muistiinpanoja vuosia sitten...
Korostettuja sanoja
Mitä sillä on väliä,
jos kuulet sanan "fucking",
kulkiessasi kadulla,
sillä eihän se ole sinulle,
vaan se on yleisilmaus,
jota Suomessa paljon viljellään.
Ja jos kuulet nimesi jossain,
eivät he välttämättä sinulle puhu,
vaan se on oma ajatuksesi,
joka saa sinut vain havahtumaan,
ja kuulet mielessäsi oman nimesi.
Sinä opit koko ajan elämään,
ja tulet toimeen äänien kanssa,
sillä sinä olet paljon vahvempi,
ja sinulla on paljon luovempi,
ja monimuotoisempi elämä!
jos kuulet sanan "fucking",
kulkiessasi kadulla,
sillä eihän se ole sinulle,
vaan se on yleisilmaus,
jota Suomessa paljon viljellään.
Ja jos kuulet nimesi jossain,
eivät he välttämättä sinulle puhu,
vaan se on oma ajatuksesi,
joka saa sinut vain havahtumaan,
ja kuulet mielessäsi oman nimesi.
Sinä opit koko ajan elämään,
ja tulet toimeen äänien kanssa,
sillä sinä olet paljon vahvempi,
ja sinulla on paljon luovempi,
ja monimuotoisempi elämä!
Väärän lääkityksen haittoja
Psyykenlääkkeet johtavat ihmistä harhaan,
koska ne poistavat oikeat aidot tunteet,
ja ne tuhoavat paljon oikeaa elämää,
ihminen saa monenlaisia sivuoireita,
joista hän voi kärsiä loppuelämänsä ajan.
Jos on todettu vain erikoiseksi persoonaksi,
tai on joku muu diagnoosi, kuten adhd,
psykoosilääkkeet ovat turhia,
jos ihminen toimii omana itsenään,
ja on täysin terve muutoin,
niin hänelle on turha luoda,
sellaisia sairauksien oireita,
jotka jättävät syvät arvet,
mm. parkinsonismin oireet ovat ikäviä.
Minut todettiin terveeksi 2013,
ja muutaman kuukauden häirinnän jälkeen,
minua pidettiin harhaluuloisena,
ja sitten laitettiin lääkitys,
joka johti enemmän metsään kuin mikään muu!
Sillä lääkityksellä poistettiin kehostani ominaisuuksia,
joiden palautumista odotan edelleenkin,
sain voimakkaan parkinsonismin elimistööni,
lihasteni toiminta heikkeni monin tavoin,
enkä saanut enää notkeuttani takaisin,
ja minulle jäi kuolaaminen ongelmaksi,
samoin virtsanpidätyskyvyttömyyttä,
eli sain ihan oikeita fyysisiä oireita,
liiallisen lääkityksen takia.
Olisin enemminkin kaivannut tietoja,
joita olen saanut muualta ja kaikkialta nykyisin,
tukiryhmästä, samankokeneilta, ja netistä,
löydän kaasuvalotuksen keinoja,
ja muita erikoisia tapahtumia,
jotka olivat tietoturva-alan ihmiselle,
kaikki täysin tuttuja,
mutta tavalliselle tallaajalle vieraita!
Nämä olisivat pelastaneet,
jos olisin löytänyt ne ajoissa,
manipuloitumasta jostakin,
josta vain samankokeneet tietävät!
koska ne poistavat oikeat aidot tunteet,
ja ne tuhoavat paljon oikeaa elämää,
ihminen saa monenlaisia sivuoireita,
joista hän voi kärsiä loppuelämänsä ajan.
Jos on todettu vain erikoiseksi persoonaksi,
tai on joku muu diagnoosi, kuten adhd,
psykoosilääkkeet ovat turhia,
jos ihminen toimii omana itsenään,
ja on täysin terve muutoin,
niin hänelle on turha luoda,
sellaisia sairauksien oireita,
jotka jättävät syvät arvet,
mm. parkinsonismin oireet ovat ikäviä.
Minut todettiin terveeksi 2013,
ja muutaman kuukauden häirinnän jälkeen,
minua pidettiin harhaluuloisena,
ja sitten laitettiin lääkitys,
joka johti enemmän metsään kuin mikään muu!
Sillä lääkityksellä poistettiin kehostani ominaisuuksia,
joiden palautumista odotan edelleenkin,
sain voimakkaan parkinsonismin elimistööni,
lihasteni toiminta heikkeni monin tavoin,
enkä saanut enää notkeuttani takaisin,
ja minulle jäi kuolaaminen ongelmaksi,
samoin virtsanpidätyskyvyttömyyttä,
eli sain ihan oikeita fyysisiä oireita,
liiallisen lääkityksen takia.
Olisin enemminkin kaivannut tietoja,
joita olen saanut muualta ja kaikkialta nykyisin,
tukiryhmästä, samankokeneilta, ja netistä,
löydän kaasuvalotuksen keinoja,
ja muita erikoisia tapahtumia,
jotka olivat tietoturva-alan ihmiselle,
kaikki täysin tuttuja,
mutta tavalliselle tallaajalle vieraita!
Nämä olisivat pelastaneet,
jos olisin löytänyt ne ajoissa,
manipuloitumasta jostakin,
josta vain samankokeneet tietävät!
Ääniä kuulevana
On helppo olla ääniä kuulevana,
jos on ollut ääniä kuuleva jo lapsena,
eikä silloin pelkää ääniä,
mutta silloin helpommin manipuloituu,
jos puhuvat äänet ovat tuttuja,
jos on liian väsynyt,
eikä pysty vastustamaan ääniä,
vaan lähtee noudattamaan niitä,
koska kaikki on tuttua jo lapsuudesta.
Äänistä manipuloituminen tapahtuu,
hitaasti ja vähitellen pikkuhiljaa,
ja vahvistavien tekijöiden avulla,
joita voidaan luoda ihmisen ympärille,
näin ihmistä voidaan johtaa harhaan.
Kun ihminen on fyysisesti terve,
eikä ole ylilääkitty psyykenlääkkeillä,
hän tajuaa paremmin äänimaailman merkityksen,
hän ymmärtää tehdä vain oman mielensä mukaan!
jos on ollut ääniä kuuleva jo lapsena,
eikä silloin pelkää ääniä,
mutta silloin helpommin manipuloituu,
jos puhuvat äänet ovat tuttuja,
jos on liian väsynyt,
eikä pysty vastustamaan ääniä,
vaan lähtee noudattamaan niitä,
koska kaikki on tuttua jo lapsuudesta.
Äänistä manipuloituminen tapahtuu,
hitaasti ja vähitellen pikkuhiljaa,
ja vahvistavien tekijöiden avulla,
joita voidaan luoda ihmisen ympärille,
näin ihmistä voidaan johtaa harhaan.
Kun ihminen on fyysisesti terve,
eikä ole ylilääkitty psyykenlääkkeillä,
hän tajuaa paremmin äänimaailman merkityksen,
hän ymmärtää tehdä vain oman mielensä mukaan!
torstai 25. lokakuuta 2018
Hiljainen tappaja
Pian olisi vapaapäivä. Hän oli rasittunut viime päivien tapahtumista, ja kaipasi kovasti jo vapaapäivää. Hän ei tiennyt vieläkään tilauksen arvoitusta, eikä kukaan muukaan osannut epäillä puhelinsoiton oikeellisuutta tai huijausta. Kuka tahansa olisi uskonut, että tilaaja oli kauppias itse, ja kukaan ei osannut aavistaa, että joku muu kuin oikea apulainen hakisi tavarat. Autostakaan kukaan ei osannut enää sanoa muuta kuin että se oli ollut valkoinen kulunut pakettiauto, jollaisia oli paljon liikenteessä. Miten voisi löytää vastaukset ja etsiä tapahtumaan syylliset?
Nämä ajatukset olivat usein kiusana, ja tällaisen tapahtuman edessä ihmiset tunsivat olevansa voimattomia ratkaisemaan ongelmia. Koskaan aikaisemmin ei ollut tapahtunut vastaavia heidän liikkeessään, eikä kukaan muukaan ollut kuullut vastaavista tapahtumista. Pian he alkoivat jo epäilemään, että autonkuljettaja oli itse lavastanut kaiken. Se rasitti kovasti häntä ja hän alkoi kärsimään paniikista toisinaan, kun hän lastasi autoaan. Että kaikki toistuisi ja hänestä tulisi rikollinen. Miten tämä oli mahdollista?
Hän tuli erittäin väsyneenä kotiinsa. Hän oli hikinen ja likainen ja peseytyi ennen illallista. Hän kuivasi märkiä hiuksiaan ja tunsi oudon kihinän korvissaan. Hän kuivasi uudestaan kasvojaan ja sama ääni kuului korvissa. Hän toisti saman pyyhkeen vedon kasvoillaan ja joka kerta ääni kuului korvissa. Hän ei keksinyt mitään syytä äänelle. Hän ajatteli hiusten pitävän tuollaista ääntä, mutta miten iho voi tehdä samoin?
Ruoan hän söi kylmänä, koska ei jaksanut laittaa enää mitään lämmintä ruokaa. Hän istuutui hetkeksi tuolille, ja pian napsahti ikkunassa. Hän katsoi ulos, mutta ei nähnyt siellä mitään. Hän peitti ikkunan tiukemmin verhoilla, mutta kohta ääni kuului uudestaan. Hän ei pystynyt keskittymään edes syömään loppuun asti, kun hänen oli tutkittava asiaa. Hän otti pienen lampun ja puki päälleen. Hän astui ulos pihalle tutkimaan ikkunaa. Ikkunassa oli pieniä mustia täpliä. Hän kokeili niitä ja ne lähtivät lasista parin hipaisun jälkeen. Ikkunalaudalla oli myös jälkiä, mutta siitä ne eivät lähteneet pois pyyhkäistessä. Hän ihmetteli asiaa, mutta ei keksinyt mitään, mistä ainetta olisi tippunut ikkunalaudalle, tai miten sitä olisi lentänyt ikkunaan?
Koko illan hän ajatteli asioita, ja silloin alkoi äänet taas. Hänen entinen naapuri arvosteli yhä enemmän häntä. Mies puhui hänen vanhemmistaankin ikäviä asioita. Miten hän jaksoi puhua jo kuolleista ihmisistä pahaa? Sitä oli vaikea käsittää!
Nämä ajatukset olivat usein kiusana, ja tällaisen tapahtuman edessä ihmiset tunsivat olevansa voimattomia ratkaisemaan ongelmia. Koskaan aikaisemmin ei ollut tapahtunut vastaavia heidän liikkeessään, eikä kukaan muukaan ollut kuullut vastaavista tapahtumista. Pian he alkoivat jo epäilemään, että autonkuljettaja oli itse lavastanut kaiken. Se rasitti kovasti häntä ja hän alkoi kärsimään paniikista toisinaan, kun hän lastasi autoaan. Että kaikki toistuisi ja hänestä tulisi rikollinen. Miten tämä oli mahdollista?
Hän tuli erittäin väsyneenä kotiinsa. Hän oli hikinen ja likainen ja peseytyi ennen illallista. Hän kuivasi märkiä hiuksiaan ja tunsi oudon kihinän korvissaan. Hän kuivasi uudestaan kasvojaan ja sama ääni kuului korvissa. Hän toisti saman pyyhkeen vedon kasvoillaan ja joka kerta ääni kuului korvissa. Hän ei keksinyt mitään syytä äänelle. Hän ajatteli hiusten pitävän tuollaista ääntä, mutta miten iho voi tehdä samoin?
Ruoan hän söi kylmänä, koska ei jaksanut laittaa enää mitään lämmintä ruokaa. Hän istuutui hetkeksi tuolille, ja pian napsahti ikkunassa. Hän katsoi ulos, mutta ei nähnyt siellä mitään. Hän peitti ikkunan tiukemmin verhoilla, mutta kohta ääni kuului uudestaan. Hän ei pystynyt keskittymään edes syömään loppuun asti, kun hänen oli tutkittava asiaa. Hän otti pienen lampun ja puki päälleen. Hän astui ulos pihalle tutkimaan ikkunaa. Ikkunassa oli pieniä mustia täpliä. Hän kokeili niitä ja ne lähtivät lasista parin hipaisun jälkeen. Ikkunalaudalla oli myös jälkiä, mutta siitä ne eivät lähteneet pois pyyhkäistessä. Hän ihmetteli asiaa, mutta ei keksinyt mitään, mistä ainetta olisi tippunut ikkunalaudalle, tai miten sitä olisi lentänyt ikkunaan?
Koko illan hän ajatteli asioita, ja silloin alkoi äänet taas. Hänen entinen naapuri arvosteli yhä enemmän häntä. Mies puhui hänen vanhemmistaankin ikäviä asioita. Miten hän jaksoi puhua jo kuolleista ihmisistä pahaa? Sitä oli vaikea käsittää!
keskiviikko 24. lokakuuta 2018
Epävarmuudesta
Kun on paljon epävarmuutta,
ihminen ei voi selvitä yksin,
hän ei voi tietää totuutta,
eikä hän voi selvittää asioita,
vaikka hän etsisi koko ajan,
vastauksia omiin kysymyksiinsä.
Ihmisestä voi tulla arka,
tai hän voi alkaa pelkäämään,
ja kaikki arvostelu ja panettelu,
tekevät hänestä entistä pelokkaamman,
eikä hänen mielensä rauhoitu enää.
Jokainen muisto tai muistutus,
jokainen outo tapahtuma tai teko,
tekevät kaikesta vielä oudompaa,
eikä niihin itse voi löytää ratkaisuja,
ihminen joutuu syvälle hämmennyksen tilaan,
eikä hän pysty rauhoittumaan,
ennenkuin joku muu tulee apuun,
ja paljastaa mistä voi olla kyse!
Näin todella tapahtui!
ihminen ei voi selvitä yksin,
hän ei voi tietää totuutta,
eikä hän voi selvittää asioita,
vaikka hän etsisi koko ajan,
vastauksia omiin kysymyksiinsä.
Ihmisestä voi tulla arka,
tai hän voi alkaa pelkäämään,
ja kaikki arvostelu ja panettelu,
tekevät hänestä entistä pelokkaamman,
eikä hänen mielensä rauhoitu enää.
Jokainen muisto tai muistutus,
jokainen outo tapahtuma tai teko,
tekevät kaikesta vielä oudompaa,
eikä niihin itse voi löytää ratkaisuja,
ihminen joutuu syvälle hämmennyksen tilaan,
eikä hän pysty rauhoittumaan,
ennenkuin joku muu tulee apuun,
ja paljastaa mistä voi olla kyse!
Näin todella tapahtui!
Hiljainen tappaja
Aamu taas usvainen. Aurinko ei ollut vielä noussut, kun hän ajoi hakemaan tavaroita tukusta. Hän ei ollut nukkunut paljoakaan yöllä. Hänen ajatuksensa olivat sekavia, eikä hän tiennyt, mitä hänen pitäisi tehdä, tai mitä oli tapahtunut? Kuinka hän voisi selvittää tilauksen, ja kuka oli noutanut tavarat? Kuka maksaisi hänen toimittamansa tavarat?
Hän oli erittäin levottomalla päällä. Hän oli unohtanut edellisenä iltana autonsa ovet lukitsematta. Aamulla hän huomasi autossa oudot kengät jäljet. Ne näkyivät kosteina auton matolla. Autosta ei ollut kuitenkaan viety mitään, eikä mitään oltu rikottu. Autoa ei ollut yritetty käynnistää. Hän huomasi jo tekevänsä itsekin virheitä työssään, kun ei huomannut kaikkea edes tehdä. Miten hänen ajatusmaailmansa oli näin sekaisin, sitä hän pohti taukoamatta.
Hän astui sisään tilausten vastaanottoon ja puhutteli ja kyseli, kuka oli ottanut edellisen viikon tilaukset? Kuka oli ottanut tämän kauppiaan tilauksen? Pian asia selvisi, ja kauppias oli itse soittanut sinne tilauksen. Hän ihmetteli entistä enemmän asiaa, ja pyysi saada nähdä puhelinnumeron sekä tarkat asiakirjat tapahtumasta. Kaikki ihmettelivät asiaa. Puhelinnumero ei ollut enää käytössä, eikä siitä löytynyt mitään kirjauksia tai sitä ei tunnistettu missään. Se oli salainen numero tai tunnistamaton numero, joka oli ollut kuin vain hetken käytössä.
Kukaan ei tiennyt, miten asian kanssa toimitaan, koska vastaavia tapautksia ei ollut tapahtunut. Hän itsekin oli hämillään, eikä tiennyt, mitä oli oikeasti tapahtunut. Kuka vastaisi tilauksesta ja tavaroista, kuka maksaisi tavarat, ja miksi kauppias oli itse ne soittanut ja tilannut, jos hän väitti eilen toista asiasta? Koko juttu tuntui mahdottomalta.
Sekavin tuntein hän lastasi tavaroita autoonsa, eikä asiat edenneet tänä aamuna ripeästi. Hän lähti tunnin myöhässä ajoon. Hän mietti jopa omaa huolimattomuuttaan, mutta ymmärsi, ettei ehkä olisi osannut toimia toisin samassa tilanteessa.
Nainen alkoi puhumaan autossa. Hän rauhoitti miehen mieltä, ja yritti saada asiat järjestymään. Hän uskoi kaiken selviävän aikanaan. Mies rauhoittui itsekin, ja suoritti normaalista tehtäviään. Hän oli kuitenkin hermostuneempi, kun hän lähestyi seuraavaa pikkukaupunkia. Hän muisteli aikaisempia matkojaan, ja että hän oli ollut sairas siellä edellisellä kerralla. Hänellä oli pian taas vatsakipuja ja hänen oli käytävä tarpeillaan tien vieressä metsässä. Hän ei tiennyt, miksi hän tunsi taas vähän väliä outoja kipuja ja vatsanväänteitä. Ehkä hän oli vain hermostunut, ja asia oli saanut hänet suunniltaan.
Päivä ei sujunut mitenkään hyvin, ja hän alkoi epäilemään jopa naista, joka puhui hänelle. Hän mietti, että oliko nainen todella olemassa, ja oliko häntä petetty jotenkin? Oliko häntä huijattu ja varastettu tavarat ja pitäisikö hänen maksaa ne. Entä hänen työnsä, hoitiko hän työnsä tarpeeksi hyvin?
Illalla hän palasi kotiin erittäin sekavin mielin, ja ajatukset eivät antaneet hänelle hetkenkään rauhaa. Kotona hän kuuli vanhan miehen äänen jälleen. Pian hän kuuli lapsuudesta tutun äänen puhuvan hänelle. Ääni syytti häntä varkaaksi! Hänen lapsuuden naapurin mies. Ääni puhui hänelle hänen lapsuuden perheestään. Kuinka hän oli pettänyt oman äitinsä ja isänsä, ja lähtenyt rikolliselle tielle? Miten hän ei ollut lunastanut paikkaansa perheen perustamisessa, ja hän oli ollut hyvin itsekäs omassa elämässään.
Hän oli täysin tyrmistynyt asioista, ja äänistä. Hän mietti, miten hän selviäisi näistä syytöksistä, ja pitivätkö nämä väitteet paikkansa. Kuka tiesi hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan, hänen vanhemmistaan näin paljon? Miksi hänen entinen naapurinsa oli kääntynyt häntä vastaan?
Hän oli erittäin levottomalla päällä. Hän oli unohtanut edellisenä iltana autonsa ovet lukitsematta. Aamulla hän huomasi autossa oudot kengät jäljet. Ne näkyivät kosteina auton matolla. Autosta ei ollut kuitenkaan viety mitään, eikä mitään oltu rikottu. Autoa ei ollut yritetty käynnistää. Hän huomasi jo tekevänsä itsekin virheitä työssään, kun ei huomannut kaikkea edes tehdä. Miten hänen ajatusmaailmansa oli näin sekaisin, sitä hän pohti taukoamatta.
Hän astui sisään tilausten vastaanottoon ja puhutteli ja kyseli, kuka oli ottanut edellisen viikon tilaukset? Kuka oli ottanut tämän kauppiaan tilauksen? Pian asia selvisi, ja kauppias oli itse soittanut sinne tilauksen. Hän ihmetteli entistä enemmän asiaa, ja pyysi saada nähdä puhelinnumeron sekä tarkat asiakirjat tapahtumasta. Kaikki ihmettelivät asiaa. Puhelinnumero ei ollut enää käytössä, eikä siitä löytynyt mitään kirjauksia tai sitä ei tunnistettu missään. Se oli salainen numero tai tunnistamaton numero, joka oli ollut kuin vain hetken käytössä.
Kukaan ei tiennyt, miten asian kanssa toimitaan, koska vastaavia tapautksia ei ollut tapahtunut. Hän itsekin oli hämillään, eikä tiennyt, mitä oli oikeasti tapahtunut. Kuka vastaisi tilauksesta ja tavaroista, kuka maksaisi tavarat, ja miksi kauppias oli itse ne soittanut ja tilannut, jos hän väitti eilen toista asiasta? Koko juttu tuntui mahdottomalta.
Sekavin tuntein hän lastasi tavaroita autoonsa, eikä asiat edenneet tänä aamuna ripeästi. Hän lähti tunnin myöhässä ajoon. Hän mietti jopa omaa huolimattomuuttaan, mutta ymmärsi, ettei ehkä olisi osannut toimia toisin samassa tilanteessa.
Nainen alkoi puhumaan autossa. Hän rauhoitti miehen mieltä, ja yritti saada asiat järjestymään. Hän uskoi kaiken selviävän aikanaan. Mies rauhoittui itsekin, ja suoritti normaalista tehtäviään. Hän oli kuitenkin hermostuneempi, kun hän lähestyi seuraavaa pikkukaupunkia. Hän muisteli aikaisempia matkojaan, ja että hän oli ollut sairas siellä edellisellä kerralla. Hänellä oli pian taas vatsakipuja ja hänen oli käytävä tarpeillaan tien vieressä metsässä. Hän ei tiennyt, miksi hän tunsi taas vähän väliä outoja kipuja ja vatsanväänteitä. Ehkä hän oli vain hermostunut, ja asia oli saanut hänet suunniltaan.
Päivä ei sujunut mitenkään hyvin, ja hän alkoi epäilemään jopa naista, joka puhui hänelle. Hän mietti, että oliko nainen todella olemassa, ja oliko häntä petetty jotenkin? Oliko häntä huijattu ja varastettu tavarat ja pitäisikö hänen maksaa ne. Entä hänen työnsä, hoitiko hän työnsä tarpeeksi hyvin?
Illalla hän palasi kotiin erittäin sekavin mielin, ja ajatukset eivät antaneet hänelle hetkenkään rauhaa. Kotona hän kuuli vanhan miehen äänen jälleen. Pian hän kuuli lapsuudesta tutun äänen puhuvan hänelle. Ääni syytti häntä varkaaksi! Hänen lapsuuden naapurin mies. Ääni puhui hänelle hänen lapsuuden perheestään. Kuinka hän oli pettänyt oman äitinsä ja isänsä, ja lähtenyt rikolliselle tielle? Miten hän ei ollut lunastanut paikkaansa perheen perustamisessa, ja hän oli ollut hyvin itsekäs omassa elämässään.
Hän oli täysin tyrmistynyt asioista, ja äänistä. Hän mietti, miten hän selviäisi näistä syytöksistä, ja pitivätkö nämä väitteet paikkansa. Kuka tiesi hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan, hänen vanhemmistaan näin paljon? Miksi hänen entinen naapurinsa oli kääntynyt häntä vastaan?
maanantai 22. lokakuuta 2018
Hiljainen tappaja
Ihmiset pitivät häntä yhä oudompana. Hän viihtyi paljon yksin ja omassa seurassaan. Moni ihmetteli, miksei hän mene uudestaan naimisiin. Moni nainen olisi ottamassa hänet puolisokseen, ja moni ajatteli, miten ahkera ja tunnollinen mies hän on ollut. Miksi hän ei kelpaisi puolisoksi jopa heidän omille tyttärilleen, näin moni mies ajatteli asioista.
Mutta kukaan ei tiennyt, miksi hän ei enää käynyt kylässä entisten sukulaisten tai tuttavien luona kuin harvoin. Usein hän istui vain kotona ja mietti tulevaa elämäänsä. Hän oli hiljaa naisesta, joka puhui hänelle hänen autossaan, ja jolla hän puhui yhä enemmän. Nainen ymmärsi häntä koko ajan paremmin tai näin hänestä ainakin tuntui. Hän ei tiennyt, kuka tuo nainen oli. Hän oli nähnyt naisen unissaan, mutta ei ollut nähnyt häntä fyysisesti, ja se teki hänestä välillä levottoman. Jos naista ei ole olemassakaan, ja jos se onkin vain jonkun muun vaimo, tai on tapahtunut jotain muuta?
Mitä elämä on tulevaisuudessa? Hänellä oli paljon kysymyksiä päivän tapahtumien jälkeen. Hän ei saanut unta, koska hän ajatteli kauppiasta ja kauppiaan apulaista, kuka hän oikein oli ollutkaan. Miten hän oli antanut tavarat, eikä ollut tiennyt mitään asioista? Miten kukaan muukaan ei tuntenut miestä, eikä kukaan muistanut autosta juuri mitään? Miten mies oli ollut ihan tavallinen mies, eikä hänestä jäänyt suurempia muistikuvia? Miten kaikki oli tapahtunut kuin huomaamatta?
Hänen oli vaikea tietää tulevasta. Hän nukahti, mutta näki painajaisia, että hän menettää työnsä. Välillä hän oli jopa vankilassa. Välillä hän yritti epätoivoisesti häätää muita ihmisiä ympäriltään. Hän heräsi hiestä märkänä. Hän ei tiennyt paljonko kello oli, mutta silloin kuului ikkunan napsahdus. Hän katsoi ulos ikkunasta, eikä siellä ollut ketään. Vain kalpea kuun valo loisti taivaalta.
Hän yritti nukahtaa uudestaan taas, mutta ajatukset olivat liian sekavat, että hän pystyisi nukkumaan enää. Hän keitti teetä, ja kertasi edellisen päivän tapahtumia. Hän yritti järkeillä edellisen viikon tapahtumia, mutta ei tiennyt enää itsekään, mitä hän ajattelisi. Elämä tuntui nyt erittäin sekavalta ja hän pelkäsi oman työnsä puolesta. Miten hän selviäisi, jos tapahtuisi tuollaista uudestaan?
Mutta kukaan ei tiennyt, miksi hän ei enää käynyt kylässä entisten sukulaisten tai tuttavien luona kuin harvoin. Usein hän istui vain kotona ja mietti tulevaa elämäänsä. Hän oli hiljaa naisesta, joka puhui hänelle hänen autossaan, ja jolla hän puhui yhä enemmän. Nainen ymmärsi häntä koko ajan paremmin tai näin hänestä ainakin tuntui. Hän ei tiennyt, kuka tuo nainen oli. Hän oli nähnyt naisen unissaan, mutta ei ollut nähnyt häntä fyysisesti, ja se teki hänestä välillä levottoman. Jos naista ei ole olemassakaan, ja jos se onkin vain jonkun muun vaimo, tai on tapahtunut jotain muuta?
Mitä elämä on tulevaisuudessa? Hänellä oli paljon kysymyksiä päivän tapahtumien jälkeen. Hän ei saanut unta, koska hän ajatteli kauppiasta ja kauppiaan apulaista, kuka hän oikein oli ollutkaan. Miten hän oli antanut tavarat, eikä ollut tiennyt mitään asioista? Miten kukaan muukaan ei tuntenut miestä, eikä kukaan muistanut autosta juuri mitään? Miten mies oli ollut ihan tavallinen mies, eikä hänestä jäänyt suurempia muistikuvia? Miten kaikki oli tapahtunut kuin huomaamatta?
Hänen oli vaikea tietää tulevasta. Hän nukahti, mutta näki painajaisia, että hän menettää työnsä. Välillä hän oli jopa vankilassa. Välillä hän yritti epätoivoisesti häätää muita ihmisiä ympäriltään. Hän heräsi hiestä märkänä. Hän ei tiennyt paljonko kello oli, mutta silloin kuului ikkunan napsahdus. Hän katsoi ulos ikkunasta, eikä siellä ollut ketään. Vain kalpea kuun valo loisti taivaalta.
Hän yritti nukahtaa uudestaan taas, mutta ajatukset olivat liian sekavat, että hän pystyisi nukkumaan enää. Hän keitti teetä, ja kertasi edellisen päivän tapahtumia. Hän yritti järkeillä edellisen viikon tapahtumia, mutta ei tiennyt enää itsekään, mitä hän ajattelisi. Elämä tuntui nyt erittäin sekavalta ja hän pelkäsi oman työnsä puolesta. Miten hän selviäisi, jos tapahtuisi tuollaista uudestaan?
Ulkopuolisena parempi?
Niin voidaan määrittää,
ihminen joka määrätään tarkkailuun,
neljäksi vuorokaudeksi sairaalaan,
eikä hän itse tiedä syytä,
vaan tietää, mitä on tehty hänelle?
Mutta ihminen joutuu kärsimään,
koko loppuelämänsä ajan siitä,
niistä muutamasta vuorokaudesta,
jolloin tehdään päätös tulevaisuudesta,
hän ei sovi enää isovanhemmaksi!
Näin mummon roolin menettäneenä,
tapaan vain muutaman hetken vuodessa,
sukupolvien ketjussa olevaa,
enkä tunnista häntä juuri enää,
sillä eihän hänkään voi tuntea minua.
Se kiintymyksen side on jo menetetty,
sen tuntee kyllä itsekin omassa mielessään,
kun se on katkennut jo aikoja sitten,
että tuskin minua mummoksi mainitaan,
olen vain kuin joku ulkopuolinen elämässä,
ja lopun elämäni ajan myös pysyn siinä roolissa!
ihminen joka määrätään tarkkailuun,
neljäksi vuorokaudeksi sairaalaan,
eikä hän itse tiedä syytä,
vaan tietää, mitä on tehty hänelle?
Mutta ihminen joutuu kärsimään,
koko loppuelämänsä ajan siitä,
niistä muutamasta vuorokaudesta,
jolloin tehdään päätös tulevaisuudesta,
hän ei sovi enää isovanhemmaksi!
Näin mummon roolin menettäneenä,
tapaan vain muutaman hetken vuodessa,
sukupolvien ketjussa olevaa,
enkä tunnista häntä juuri enää,
sillä eihän hänkään voi tuntea minua.
Se kiintymyksen side on jo menetetty,
sen tuntee kyllä itsekin omassa mielessään,
kun se on katkennut jo aikoja sitten,
että tuskin minua mummoksi mainitaan,
olen vain kuin joku ulkopuolinen elämässä,
ja lopun elämäni ajan myös pysyn siinä roolissa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)