Aamu taas usvainen. Aurinko ei ollut vielä noussut, kun hän ajoi hakemaan tavaroita tukusta. Hän ei ollut nukkunut paljoakaan yöllä. Hänen ajatuksensa olivat sekavia, eikä hän tiennyt, mitä hänen pitäisi tehdä, tai mitä oli tapahtunut? Kuinka hän voisi selvittää tilauksen, ja kuka oli noutanut tavarat? Kuka maksaisi hänen toimittamansa tavarat?
Hän oli erittäin levottomalla päällä. Hän oli unohtanut edellisenä iltana autonsa ovet lukitsematta. Aamulla hän huomasi autossa oudot kengät jäljet. Ne näkyivät kosteina auton matolla. Autosta ei ollut kuitenkaan viety mitään, eikä mitään oltu rikottu. Autoa ei ollut yritetty käynnistää. Hän huomasi jo tekevänsä itsekin virheitä työssään, kun ei huomannut kaikkea edes tehdä. Miten hänen ajatusmaailmansa oli näin sekaisin, sitä hän pohti taukoamatta.
Hän astui sisään tilausten vastaanottoon ja puhutteli ja kyseli, kuka oli ottanut edellisen viikon tilaukset? Kuka oli ottanut tämän kauppiaan tilauksen? Pian asia selvisi, ja kauppias oli itse soittanut sinne tilauksen. Hän ihmetteli entistä enemmän asiaa, ja pyysi saada nähdä puhelinnumeron sekä tarkat asiakirjat tapahtumasta. Kaikki ihmettelivät asiaa. Puhelinnumero ei ollut enää käytössä, eikä siitä löytynyt mitään kirjauksia tai sitä ei tunnistettu missään. Se oli salainen numero tai tunnistamaton numero, joka oli ollut kuin vain hetken käytössä.
Kukaan ei tiennyt, miten asian kanssa toimitaan, koska vastaavia tapautksia ei ollut tapahtunut. Hän itsekin oli hämillään, eikä tiennyt, mitä oli oikeasti tapahtunut. Kuka vastaisi tilauksesta ja tavaroista, kuka maksaisi tavarat, ja miksi kauppias oli itse ne soittanut ja tilannut, jos hän väitti eilen toista asiasta? Koko juttu tuntui mahdottomalta.
Sekavin tuntein hän lastasi tavaroita autoonsa, eikä asiat edenneet tänä aamuna ripeästi. Hän lähti tunnin myöhässä ajoon. Hän mietti jopa omaa huolimattomuuttaan, mutta ymmärsi, ettei ehkä olisi osannut toimia toisin samassa tilanteessa.
Nainen alkoi puhumaan autossa. Hän rauhoitti miehen mieltä, ja yritti saada asiat järjestymään. Hän uskoi kaiken selviävän aikanaan. Mies rauhoittui itsekin, ja suoritti normaalista tehtäviään. Hän oli kuitenkin hermostuneempi, kun hän lähestyi seuraavaa pikkukaupunkia. Hän muisteli aikaisempia matkojaan, ja että hän oli ollut sairas siellä edellisellä kerralla. Hänellä oli pian taas vatsakipuja ja hänen oli käytävä tarpeillaan tien vieressä metsässä. Hän ei tiennyt, miksi hän tunsi taas vähän väliä outoja kipuja ja vatsanväänteitä. Ehkä hän oli vain hermostunut, ja asia oli saanut hänet suunniltaan.
Päivä ei sujunut mitenkään hyvin, ja hän alkoi epäilemään jopa naista, joka puhui hänelle. Hän mietti, että oliko nainen todella olemassa, ja oliko häntä petetty jotenkin? Oliko häntä huijattu ja varastettu tavarat ja pitäisikö hänen maksaa ne. Entä hänen työnsä, hoitiko hän työnsä tarpeeksi hyvin?
Illalla hän palasi kotiin erittäin sekavin mielin, ja ajatukset eivät antaneet hänelle hetkenkään rauhaa. Kotona hän kuuli vanhan miehen äänen jälleen. Pian hän kuuli lapsuudesta tutun äänen puhuvan hänelle. Ääni syytti häntä varkaaksi! Hänen lapsuuden naapurin mies. Ääni puhui hänelle hänen lapsuuden perheestään. Kuinka hän oli pettänyt oman äitinsä ja isänsä, ja lähtenyt rikolliselle tielle? Miten hän ei ollut lunastanut paikkaansa perheen perustamisessa, ja hän oli ollut hyvin itsekäs omassa elämässään.
Hän oli täysin tyrmistynyt asioista, ja äänistä. Hän mietti, miten hän selviäisi näistä syytöksistä, ja pitivätkö nämä väitteet paikkansa. Kuka tiesi hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan, hänen vanhemmistaan näin paljon? Miksi hänen entinen naapurinsa oli kääntynyt häntä vastaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti