Kuinka haurasta on elämä,
se katoaa syksyn tuulien myötä,
ja jättää jäljelle kaipauksen.
Elämää ei voi ennustaa,
se toteutuu omia polkujaan,
ja meidän on tyydyttävä siihen.
Mutta aina se koskettaa,
kuulla ihmiseltä yksin jäämisestä,
että vielä olisi ollut yhteistä
matkaa.
Kaikki tuntuu usein väärältä,
ei löydä oikeita sanoja lohduttaa,
eikä voi kaikkea itsekään käsittää.
Miten paljon on ollut rakkautta,
miten paljon jää jäljelle kaipausta,
eikä niitä päiviä takaisin saa,
ne päivät ovat vain jo menneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti