Voisinko iloita?

Mutta voisinko iloita,
kukkien sävyistä niityillä,
tavoittaa silmiini perhosten kisailun,
ja kuulla kiurujen sävelet yllä peltojen,
ja olla onnellinen auringonpaisteesta,
ja uudesta päivästä,
olla iloinen siitä onnentunteesta,
jota uusi kesä tuo taas?

Tuntisin leijuvani aikamatkalla,
unessani siellä sinisen taivaan alla,
ja valkoisten pilvien lomassa,
pitsisten lakanoiden alla.

Tahtoisin nukkua väsymyksen pois,
ottaa sen kaiken kauneuden,
kesän lämpöisyyden,
ja lapsuuden onnellisuuden,
ja iloita siitä.

Tuntisin ihollani keskikesän lämmön,
sekä valoisan kesäyön kostean kalpeuden,
sumupilvet kutovat hentoista verkkoa,
niittyjen ylle.

Tahtoisin tavoittaa lintusen siivet,
nousta ilmaan kevyesti liidellen,
ja olla vapaana maan kahleista edes hetkisen,
tuntea sielussani sen.

Samasta kalenterista muistiinpanoja vuosien takaa...