Niin voidaan määrittää,
ihminen joka määrätään tarkkailuun,
neljäksi vuorokaudeksi sairaalaan,
eikä hän itse tiedä syytä,
vaan tietää, mitä on tehty hänelle?
Mutta ihminen joutuu kärsimään,
koko loppuelämänsä ajan siitä,
niistä muutamasta vuorokaudesta,
jolloin tehdään päätös tulevaisuudesta,
hän ei sovi enää isovanhemmaksi!
Näin mummon roolin menettäneenä,
tapaan vain muutaman hetken vuodessa,
sukupolvien ketjussa olevaa,
enkä tunnista häntä juuri enää,
sillä eihän hänkään voi tuntea minua.
Se kiintymyksen side on jo menetetty,
sen tuntee kyllä itsekin omassa mielessään,
kun se on katkennut jo aikoja sitten,
että tuskin minua mummoksi mainitaan,
olen vain kuin joku ulkopuolinen elämässä,
ja lopun elämäni ajan myös pysyn siinä roolissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti