Päivä oli sateinen ja hänellä oli vaikeuksia pysyä hereillä. Hän oli nukkunut yön erittäin huonosti. Äänet olivat valvottaneet häntä. Naisen ääni auton tuulettimesta rauhoitti häntä, ja hän tunsi olonsa levolliseksi ja äänessä oli tuttuja sävyjä. Kuka hänelle puhui, sitä hän ei voinut tietää. Hän kävi mielessään kaikki tuntemansa naiset, mutta kukaan ei sopinut kuvioon. Pahat sanat muistuivat mieleen, kun hän ajoi paikkoihin, joissa hän oli kuullut ne.
Miten paljon voi ihminen pelätä? Sellaista, mitä ei voi tietää tai tuntea. Olkapään kipupiikit lamauttivat käden aina välillä, mutta hän yritti heti venytellä, että pystyisi tekemään päivän työt. Hän tunsi joskus huonoa oloa herättyään, ja korviin pisteli, ja keinutti, mutta olo asettui, kun hän vaihtoi paikkaa tai nousi ylös.
Oli kuin jotain olisi ollut ilmassa, jota hän ei tiennyt. Hämärässä huoneessa oli lampun ympärillä harsopilvi aivan kuin jotain leijuisi sen ympärillä. Tämä näkyi vain ainoastaan hämärässä huoneessa. Joskus hän näki pieniä valon välähdyksiä pimeässä.
Hän tunsi edelleen välillä outoa pahaa hajua laittaessaan ruokaa. Mistä se tuli, sitä hän ei voinut tietää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti