Illalla hän oli väsynyt työpäivän jälkeen. Hän laittoi ruokaa ja samalla hän suunnitteli elämää eteenpäin. Kova ininä kävi korvien juuressa, ja hän yritti vain keskittyä omiin töihinsä. Ininä tuntui tulevan korvien ulkopuolelta, ja päätä kääntäessä se muuttui huonommin kuuluvaksi. Nainen puhui hänelle samalla.
Naisen ääni oli seurannut häntä jo pitkään. Nainen kehui hänen ruoanlaittoaan, ja sanoi hänen olevan hyvä kokki. Naisen kannustus oli kantanut häntä pahimman surun yli. Nyt hän tunsi jo olevansa itse oman elämänsä herra ja hänelle entinen vaimo oli kaunis muisto.
Hän ei miettinyt enää joka päivä entistä vaimoaan. Hän alkoi unohtamaan yhteiset hetket. Hän suunnitteli tulevaisuutta, ja kaikkea uutta ja turvallista perhe-elämää uuden vaimon kanssa. Hän ei uskonut elämänsä juuri muuttuvan mitenkään, vaikka hän menisi uudelleen naimisiin. Ainoastaan lapsia hän toivoi saavansa.
Hän oli kokenut paljon erikoisia kokemuksia viime aikoina, mutta se ei huolettanut häntä. Hän tunsi olevansa edelleen sama ihminen sisimmissään, vaikka hän oli kuullut monen ihmisen puhetta. Häntä kuitenkin huoletti hänen arvostelunsa ja hän pelkäsi ihmisten todella arvostelevan hänen elämäänsä julkisesti tuolla tavalla. Joskus hän oli hetken aikaa masentunut puheista, mutta se kesti vain hyvin lyhyen aikaa.
Miten elämä jatkuisi? Sitä hän nyt ajatteli useammin. Hän mies mietti sanattomia ääniä, mikä sai hänet kuulemaan joskus jopa korviin sattuvia ääniä. Sirinä ja siritys olivat kuin jonkun sirkan ääniä. Hän ei kuitenkaan nähnyt mitään eläimiä asunnossaan. Siksi siihen ei tuntunut löytyvän mitään selitystä!?
Matalaa jyrinää hän kuuli enää harvoin. Se oli joskus kuin jonkun basson ääni tai koneen ääni. Hän ei osannut siitäkään sanoa, mikä sen aiheutti. Hän ajatteli jonkun poraavan lähistöllä tai sen työkoneen ääneksi. Matala ääni häiritsi nukkumista, koska se tuntui nukkuessa parhaiten. Kun oli hiljaista äänet kuuluivat paremmin. Päivällä äänet unohti paljon helpommin, kun keskittyi muuhun toimintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti