Jos jotain kaunista,
ja ylevää haluaisi,
ei voi kuin ihailla,
lintujen lentoa,
ja vapautta!
Ei sitä ihminen tavoita,
vaikka kuinka kiertelisi,
on johonkin kahlittu,
on vain maan vankina.
Miten vähän voi levätä,
jos on jatkuva huoli,
tästä maailman tilasta,
ja selviämisestä,
ei niinkään itsensä,
kuin monen muun osalta?
Miten paljon näkeekään,
inhimillistä kärsimystä,
aineellista puutetta,
ja aineetonta myös,
sellaista sanatonta tuskaa,
ja näkymättömiä tekoja,
jotka ihmisiä ahdistavat?
Ei voi edes auttaa,
päästä ihmisen pään sisälle,
eikä voi tukeaan antaa,
näkee vain inhimillisen kärsimyksen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti